Civilization IV: Colonization

Colonization kuulostaa paperilla simppeliltä tapaukselta. Laivaa uudisraivaajat uudelle mantereelle, perusta siirtokuntia ja itsenäisty. Tapaa samalla ystävällismielisiä alkuasukkaita, etsi aarteita ja käy kauppaa muiden siirtokuntien kanssa. Ihan näin yksinkertaista ei uudisraivaajan arki Colonizationissa kuitenkaan ole. Esimerkiksi alkuasukkaat ovat ystävällismielisiä tasan siihen asti, kunnes onneton uudisasukas erehtyy astumaan näiden varpaille liian kipeästi. Peli keskittyy myös kaupunkien managerointiin Civilizationia enemmän, joten äkkinäinen peluri tappaa siirtokuntansa nopeasti nälkään.

Pelin alkuvaiheessa on pula kaikesta eivätkä siirtokunnat kasva. Siirtojaan joutuu pohtimaan todella tarkkaan. Kaiken lisäksi emovaltion kuningas vaatii jatkuvasti rahallisia lahjoituksia pysyäkseen tyytyväisenä, jonka lisäksi mokoma nappaa vielä kartalta löytyvistä aarteista tuntuvan siivunsa. Jos kuningas hermostuu, saapuu Euroopasta laivasto tekemään selvän kiukuttelevista siirtokuntalaisista.

Colonization käyttää päivitettyä Civilization IV:n pelirunkoa, mutta ei tarvitse emopeliä toimiakseen. Peruskäyttöliittymä sekä diplomatiamalli ovat pysyneet suhteellisen ennallaan, mikä helpottaa osaltaan peliin tarttumista. Grafiikka on käynyt myös läpi pienen parannusprosessin ja peli näyttää varsin kauniilta. Suurimman muutoksen on kokenut kaupunkikäyttöliittymä. Colonizationissa jokaiselle siirtokuntalaiselle voidaan määrätä harjoitettava ammatti. Yhdestä siirtokuntalaisesta tehdään rakennusmies, toisesta pioneeri ja yksi voidaan vaikkapa valjastaa rommin tuotantoon. Emomaasta on mahdollista rahdata omien ammattikuntiensa eksperttejä tuotantoa tukemaan. Nämä eivät kuitenkaan ole sidottuja omiin ammatteihinsa, vaan esimerkiksi tupakkituotannon ekspertti voidaan tarvittaessa pistää vaikkapa mato-ongen varteen ruokaa hankkimaan.

Kaupankäynti tuo oman hauskan lisänsä strategiaan. Lahjuksia vastaan intiaanit suostuvat mielellään opettamaan tulokkaille uusia taitoja, mutta kauppatavaroiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Tupakkia pössyttelevät ja rommia litkivät naapurit ovat vielä helppoja tapauksia, mutta jos vaihtokaupan ehtoihin kuuluvat esimerkiksi aselaatikot, kannattaa kaupantekoa pohtia huomattavasti kriittisemmin.

Colonizationinsa tuntevia helpottaa taatusti tieto mahdollisuudesta asettaa monia mikromanageroinnin puolelle sujahtavia asioita tietokoneen hoidettavaksi. Esimerkiksi pioneereja ei tarvitse enää ohjastaa käsin, vaan automatisoituna nämä rakentavat kiltisti määrätyn siirtokunnan ympärille tiet, ladot ja pellot. Myös esimerkiksi kaupunkien tuotannon voi automatisoida, joskin itse tykkäsin pitää langat omissa käsissäni. Testattu ennakkoversio vaikutti varsin valmiilta, ja sen perusteella tulossa on varsin mainio peli. Ainoa kysymysmerkin arvoinen asia on se, pitääkö Colonization otteessaan Civilizationin tapaan vielä vuosia julkaisunsa jälkeen. Vaikka tapoja saavuttaa haluttu tavoite on monia, on varsinaisia tavoitteita kuitenkin lopulta vain yksi. Se saattaa syödä peli-iloa pidemmän päälle. Reilun kuukauden päästä olemme viisaampia.