0
The 7th Guest Remake
Seitsemäs vieras uusin silmin nähtynä.
Seitsemäs vieras uusin silmin nähtynä.
Hauska ja kekseliäs koko perheen seikkailu.
Timanttisen tiukkaa shmup-retroilua vaikeutta pelkäämättömille.
Pätevää äänentallennusta kohtuulliseen hintaan.
Lihapoika palaa kolmannessa ulottuvuudessa.
Kulmikasta ajamista kulmikkaalla tarinalla.
Tunnelmallista scifi-hiippailua kavereiden kesken.
Laadukas hiiri isokätisemmille.
Amazfitin lippulaivaluokan älykello tarjoaa runsaasti hienoja ominaisuuksia kilpailukykyisellä hinnalla.
Sädemiehen kinkkinen jälleennäkeminen.
Suuren suuri seikkailu uusin silmin tiiviimmässä paketissa.
Haastavaa puzzleseikkailua kevyesti Zeldaillen.
Housemarquen nimi liitetään usein mitä erilaisimpiin tieteisfiktio- ja avaruuspeleihin. Niinpä ei olekaan yllättävää, että yhtiön alku oli myös tieteisvetoinen.
Tällä mennään.
Keskeneräistä kilpa-ajamista.
Kolmannessa retroarviossa hypellään tasolta toiselle Matterfallissa.
Seuraavaksi muistelemme myöhemmin Playstation 4 -aikakaudella ilmestynyttä yhteistyöpeli Alienationia.
Ensi vuonna julkaistavaa Sarosta odotellessa käymme vilkaisemassa hieman Housemarquen muutamiin viime vuosiin ja sitä, ovatko aiemmat pelit edelleen pelaamisen arvoisia? Ensimmäisenä sarjassa on mainio Resogun.
Erdrickin jälkeläisten ensimmäiset matkat ovat kauniita ja koukuttavia.
Jos ensimmäisellä kerralla ei onnistu, asiat voi aina tehdä paremmin toisella kerralla.
Onhan se.
50 indiepelin tarina kirjaksi koottuna.
Matka ritariksi on pitkähkö ja värikäs.
Legendaarinen ninja onnistuneesti takaisin parrasvaloihin.
Nostalgia raikaa ja on melkein täysosumakin.
Tero testasi Remedyn moninpelin.
Kolmikko on edelleen pelattava kokonaisuus.
Huumorin kukka kukkii vieraallakin planeetalla, vaikka näyttää kummalliselta.
Aivot solmuun musiikin tahtiin.
Croc tulee uudelleen aivan yhtä söpönä kuin aina.
Mikäli bändipelihammasta kolottaa, Riffmaster on hyvä ohjain ainakin Rock Band -pelailuun.
Sleddersissä on mainio aihio tulevalle sisällölle.
Tarina toimii edelleen, vaikka peleissä puutteensa onkin.
Noita lentää luudallaan kuin anime-elokuvassa ikään.
Ainakin näitä pelejä kannattaa ensi vuonna odottaa.
Kaikki hyvä ei valitettavasti kestä aikaa.
Klassikkoseikkailu on uudistettu onnistuneesti.
Näppärä ja runsaasti varusteltu ohjain niille, joita langallisuus ei haittaa.
Vauhdikasta viihdettä.
Imitaatio on perinteisesti vilpittömin ihailun merkki.
Retro ei riitä, jos sitä ei tee oikein.
Ninjaklassikon uusi tuleminen muuttaa alkuperäistä teosta yllättävän paljon.
Viides Mana on rehtiä jatkoa klassiselle pelisarjalle niin hyvässä kuin pahassakin.
Juokse tai kuole.
Laitteen toimintaperiaate on mielenkiintoinen.
Samalla johdatus pelitutkimukseen.
Chinese Roomin uutukainen on monelta osin taattua laatua, mutta toisaalta myös ontuu.
Yksin avaruusaseman käytävillä on pelottavaa.