Screamer

Viimeisimpinä vuosina lähinnä moottoripyöräpeleistään tunnettu italialainen Milestone koki ensimmäisen läpimurroksi laskettavan suosion hetkensä 1990-luvun puolivälissä ensimmäisellä Screamerillä. Kyseinen peli oli tarkoitettu varteen otettavaksi PC-vaihtoehdoksi etenkin Playstationin erinomaiselle Ridge Racer -versiolle. Seuraavat kaksi Screameriä vaihtoivat katuautoilun enemmänkin Sega Rally -tyyliseen ralliautoiluun, mikä tuohon aikaan olikin tervetullutta, sillä nimen omaan Sega Rallyn PC-versio oli konsolivaihtoehtoihinsa nähden kehnolaatuinen.

Nyt noin 30 vuotta myöhemmin Screamer-sarja jatkuu ehkä hieman yllättäenkin, sarjasta kun ei tosiaan ole vuosikymmeniin kuulunut mitään ja alkuperäiset pelit ovat varmasti monelta jo päässet unohtumaan. Tällä kertaa tavoitteena on ollut kuitenkin luoda jotain omaperäistä, eikä vain seurailla kolikkopeliaikojen tähtien jälkiä.

Tuore Screamer seurailee mielenkiintoisesti enemmänkin WipEoutin ja F-Zeron jälkiä, vaikka pysytteleekin tiukasti neljä rengasta tontissa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, tieteiskuorrutettu ulkoasu on värikästä katsottavaa ja taustalla pauhaa ehta teknobiitti. F-Zerosta muistuttaa eräs toinenkin asia - Screamerin ytimenä on nimittäin tarinavetoinen yksinpeli.

Radalla Screamer on todellakin vauhdikasta menoa. Mutkat tulevat vastaan silmänräpäyksessä ja pärjätäkseen radat on useissa tapauksissa käytännössä pakko opetella ulkoa. Ohjauksessa on pyritty saamaan aikaan tunne, että sormenpäissä on koko ajan jotain. Mutkissa liu'utaan ohjaimen oikealla tikulla ja hartianäppäimistä löytyvät sitten boost-nappulan lisäksi myös erikoiskyvyt ja viholliset murskaava verenhimo. Omaperäisenä ideana jokaisessa autossa on puoliautomaattinen vaihteisto. Vasenta hartianäppäintä oikealla hetkellä painamalla vaihde vaihtuu ylöspäin ja samalla boost-mittari saa onnistuneesta napautuksesta pienen lisän.

Pääsääntöisesti ohjaus toimii hyvin. Silloin kun tarkoitus on vain kilpailla muita vastaan ja liukua boostin avustamana mutkista ulos ja sisään, Screamer on hauskaa, joskin yllättävän haastavaa pelattavaa. Seinät tulevat tutuksi tuon tuostakin, eikä sillä aina ole edes väliä, joskus seinäosuma voi olla ihan hyväkin asia. Muiden ominaisuuksien kanssa peli kuitenkin valitettavasti sortuu hieman omaan näppäryyteensä. Pelkässä ajamisessakin vaihteiden vaihtamisineen ja mutkien opetteluineen on nimittäin tekemistä ihan riittämiin, eikä esimerkiksi taistelua tai erikoiskykyjen käyttämistä olisi tarvittu mielestäni lainkaan.

Mutta niin, se tarina. Tarkoituksena on varmasti ollut tuoda pelaajille Initial D -animen kaltaista kilparatojen draamaa, mutta rehellisesti sanottuna tarina on aivan kamalaa, kulmikasta tuubaa. Mukaan on tuotu esimerkiksi kiroilua, huumeita, salaliittoja ja vaikka mitä rankkaa. Dialogi kuitenkin onnistuu herättämään enimmäkseen todella vahvaa myötähäpeää ja vaikka silloin tällöin nähtävät anime-pätkät ovatkin ihan hienoja, suurin osa tarinasta on kerrottu mukamas rankkojen paperinukkejen kertomana.

Tarina on kuitenkin käytännössä pakko pelata läpi, vaikka kuinka tekisi mieli läpsiä otsaa aina hahmojen puhuessa. Tarinan varrella nimittäin avataan suurin osa pelin hahmoista ja kartoista, sekä myös kosmeettisista esineistä. Mikäli tarinan skippaa, menettää myös suuren osa pelin sisällöstä. Asiaa ei auta yhtään myöskään se, että Screamer on paikoitellen aivan todella turhauttavan vaikea, eivätkä tekoälyvastustajat anna armoa pätkääkään.

Kun valikosta nappaa pelattavaksi sitten jonkin tarjotuista kolikkopelivaihtoehdoista, meno muuttuu huomattavasti paremmaksi. Aika-ajot, tarkistuspisteiden jahtaamiset sun muut ovat kivaa pelattavaa ja vaikeustaso haittaa näissä huomattavasti vähemmän. Sisältöäkin piisaa todella paljon, sillä etenkin jos tarinan jaksaa kahlata loppuun, valittavana on todella paljon erilaisia hahmoja ja ratoja variantteineen. Harmillisesti autoja ei tosin voi parannella muuten kuin kosmisesti.

Screamer jättää jälkeensä harmistuneen tunnelman. Periaatteessa kyseessä on hauska ja toimiva kolikkopelikaahaus, mutta pahasti epäonnistunut tarinaosuus ja liikakin tekeminen kisojen aikana haittaavat pakettia todella pahast. Mikäli Milestone olisi malttanut pysytellä ihan vain kilpa-ajamisen ytimessä, Screamerin pariin tulisi varmasti palattua vielä näin arviosession jälkeenkin. Nyt sen pariin palaaminen ei valitettavasti pahemmin sittenkään houkuttele.