Up
Pixarin tuorein animaatio Up keräsi välittömästi ilmestymisensä jälkeen joukon ylistäviä arvioita. Sitä onkin ehditty jo kehua vuoden parhaimmaksi ja tärkeimmäksi animaatioksi, usealla eri tasolla toimivaksi ja katsojaa koskettavaksi tarinaksi. Arvatkaapa kaksi kertaa onko leffasta julkaistu peli yhtä hyvä.
Carlilla ja hänen vaimollaan oli unelma muuttaa vanhoilla päivillään kuvankauniin Paradise Fallsin lämpöön. Vaimo kuitenkin astui ajasta iäisyyteen ennen Carlia ja niinpä vanhentunut ja katkeroitunut mies päättää toteuttaa unelmansa lentämällä Paradise Fallsiin rakkaalla ja muistoja tulvivalla talollaan. Matkaseurakseen Carl saa yritteliään partiopoika Russellin.
Suurin osa pelistä koostuu pelimoottoriltaan hämmentävän paljon Traveller`s Talesin Lego-pelejä muistuttavista toimintaosuuksista, joissa Carl, Russell ja myöhemmin joukkoon liittyvä Dug-koira lyövät viisaat päänsä yhteen eteenpäin päästäkseen. Carl pystyy roikkumaan keppinsä varassa jyrkänteiden reunalta, Russell hivuttautumaan kapeita seinämiä pitkin, Dug ryömimään ahtaista koloista ja niin edelleen. Hahmojen eri taitojen yhteiskäyttö on koko pelin avainelementti. Niin paljon potentiaalia kuin yhteistyössä olisikin, onnistutaan peli laimentamaan totaalisesti samojen ongelmien loputtomalla kierrätyksellä. Saman asian jatkuva toistaminen käy nopeasti erittäin tylsäksi.
Myös pelin visuaalista antia kierrätetään surutta. Vaikka Paradise Falls onkin varsin kaunis paikka, alkaa tismalleen saman näköisten vuorenseinämien ja kukkaketojen koluaminen maistua puulta jo puolessa välissä peliä. Ääninäyttelijät ovat samat kuin elokuvassa ja jälki on siltä osin varsin mallikasta. Muuten peli on muutamaa kolahdusta, sirkutusta ja hetkessä unohtuvaa melodianpätkää lukuunottamatta melko hiljainen.
Tasohyppelypelien pakollinen paha eli keräily on toteutettu {Up}issa hyvin. Tärkein haalimisurakan kohde on raha, jota kelluu kentissä valtoimenaan. Käteistä ansaitaan myös keräämällä perhosia, liiskaamalla hyönteisiä ja muksimalla kentistä löytyvää kasvillisuutta. Mammonalla ostetaan tehtäväkortteja, jotka avaavat trailereita, konseptitaidetta ja muuta sen sellaista, kunhan kortin asettamat tavoitteet täytetään. Tavoitteina voi olla esimerkiksi 20 punaisen perhosen pyydystäminen tai jonkin Carlin kadottaman muistoesineen löytäminen. Keräiltävää on näköpiirissä jatkuvasti, joten roinan haaliminen koukuttaa nopeasti.
Valitettavasti pelissä on myös muutama vaihtelua tarjoava osuus, joissa lennetään lentokoneella tai lasketaan vuoristoista vesiliukumäkeä. Erityisesti lentäminen on toteutettu niin päin prinkkalaa että vihaksi pistää. Kontrollit ovat käsittämättömän lepsut ja epätarkat, ja kiitos kamikaze-tekoälyllä varustettujen vihollisten, lorun loppu on jatkuvasti lähellä. Yritä siinä sitten leikkiä koiratappelua, kun vihulainen lentää silmät ummessa suoraan kohti. Vesiliukuosuudet ovat puolestaan tarkoituksettomia törmäilyjä, eikä niillä kolikoiden keräilyn lisäksi ole mitään varsinaista funktiota.
{Up} kamppailee kiivaasti myös vuoden lyhimmän ja helpoimman pelin tittelistä. Peli humpsahtaa vaivatta läpi vähän reilussa kolmessa tunnissa, vaikka nurkkia jäisikin nuohoamaan piilotettujen salaisuuksien toivossa. Väkivalta on pelistä karsittu minimiin, mikä on kohdeyleisön huomioiden hyvä juttu, mutta vastineeksi peli ei tarjoa tarpeeksi vaihtoehtoista haastetta. {Up} onkin selvästi suunnattu perheen nuorimmille peli-ikäisille.
{Up}ista suorastaan huokuu kiire. Sen lisäksi, että sisältöä on hävyttömän vähän, on peli myös buginen. Harmittomampaan päähän bugipataljoonaa kuuluu rikkinäisen levyn lailla luuppaamaan jumahtavat äänet. Kriittisempiä ongelmia olivat kuitenkin pelihahmojen totaalinen katoaminen ansoihin tai putoaminen reunalta ikuiseen limboon. Näistä kohdista ei eteenpäin päässyt muuten kuin lataamalla aiemmin tallennetun pelin uudestaan. {Up} pitääkin vanhan reseptin voimassa: Pixarin elokuvat ovat olleet pääsääntöisesti upeita, mutta niistä tehdyt pelit ovat olleet yhtä järjestelmällisesti heikkoja esityksiä. {Up} ei ole poikkeus.
Gamereactor Suomi