Rush Bros.

Steamin Greenlight-ohjelman kautta palvelu on saanut katalogiinsa paljon erikoista ja mukavaa pelattavaa. Vihreällä valolla framille nousi myös Rush Bros., erikoinen kilpajuoksua ja tasohyppelyä sekoittava pikkupeli. Vauhtia ja neonvärejä ei menosta puutu.

Tasoloikka on siitä kiva genre, että sen nimissä voidaan julkaista hyvin monenlaista pelattavaa ja pienellä inspiraatiolla siihen voidaan yhdistellä vaikka ja mitä. Rush Bros. todistaa omalta osaltaan tätä väitettä yhdistelemällä Super Meat Boy -henkistä hetkistä tasoloikintaa moninpelattavaan kilpajuoksuun.

Premissi on kieltämättä kutkuttava. Kunnolla toteutettuna idealla voitaisiin pötkiä varsin pitkälle, aina sen viimeisen puuttuvan sadasosan hiomiseen ja nopeimman reitin täydelliseen opettelemiseen. Osaavissa käsissä nöösipelaajia voisi sitten nöyryyttää ihan kunnolla. Juuri tähän Rush Bros. pyrkii. Lisäksi soppaan on heitetty mausteita rytmipeleistä, musiikin tahtiin elävien tasojen muodossa. Pelin musiikista vastaa vieläpä konemusiikkipiireissä suurta arvostusta nauttiva Infected Mushroom, joten paperilla hyvän pelin ainekset ovat ilmassa.

Vaan eipä ole ennenkään pelejä paperilla pelattu. Kun odotukset korkealla säntäsin ensimmäisen kentän kimppuun ja sainkin hektisen tasoloikkanirvanan sijaan hidastempoista, epäselvää ja tahmeaa loikintaa, suupieleni kääntyivät välittömästi kohti lattiaa. Luvatusta vauhdin huumasta ei ensikosketuksella ole tietoakaan ja neonvärinen ympäristö sattuu päähän. Musiikki on sentään varsin hyvää, mutta se ei vaikuta kentän tapahtumiin läheskään tarpeeksi tai oikeastaan edes näkyvästi. Ja jos Infected Mushroomin säksätys ei nappaa, musiikit voi vaihtaa kokonaan omikseen. Idea olisi hieno, jos musiikilla olisi oikeasti jotain näkyvää vaikutusta tapahtumiin.

Hetken pelaamisen jälkeen loikinnan koko logiikka alkaa avautua. Ideana on siis painaa kentät läpi liukunappia hyödyntäen, satunnaisia nopeuttavia bonuksia keräten. Aikarajat ovat alusta lähtien aivan järjettömän tiukat, mutta niiden alittamisella saa ainoastaan Steam-achievementejä. Kaikki kentät ovat siis pelattavissa heti alusta lähtien. Tämä taas syö yksinpeliltä pointin pois erittäin tehokkaasti. Alkukenttien tiukat aikarajat ovat vasta lämmittelyä loppupään suorastaan infernaalisen vaikeita kenttiä varten. Kenttädesign on silti ihan riittävän hyvää, eivätkä aikarajat jää alittamatta huonon suunnittelun vuoksi.

Moninpelinä Rush Bros. on hetken ihan hauskaa, mutta ei kovin pitkäkestoista hupia. Muutaman kentän jälkeen pelin anti on nähty myös moninpelissä ja kankeat kontrollit ohjaavat varsin tehokkaasti kokonaan toisten pelien pariin. Jos Rush Brosia kuitenkin haluaa moninpelinä pelata, on syytä ostaa kaverille oma kopio siitä, sillä muista nettipelaajista en nähnyt viikon testisession aikana vilaustakaan.

Rush Bros. olisi voinut olla ihan kiva pikkupeli, jos kontrollit olisi maltettu viilata loppuun asti ja musiikille olisi saatu joku oikeasti merkittävä rooli. Nyt se on kympin hintaisena auttamatta ylihintainen ja nopeasti unohdettava peli, joka ei lopulta anna muuta kuin lunastamattomat lupauksensa. Sääli Greenlight-seulan läpäissyttä peliä, sillä tekijäryhmä on taatusti yrittänyt tosissaan.