Katamari Forever
On omituisia pelejä ja sitten on Katamari Damacy. Planeettojen rakentaminen roskia keräävällä pallolla ei ole pelihyllyjen tavallisin ilmestys, mutta pelisarja on kaikesta huolimatta saanut lukuisia faneja ympäri maailmaa. Nyt Katamari vierähtää myös PlayStation 3:lle.
Alussa on Katamari-niminen pallo ja sitä pyörittelevä kosminen prinssi. Katamarin ympärillä on rutkasti erilaista rojua. Kaikki katamaria pienempi roina tarttuu pallon kylkeen ja kasvattaa palloa suuremmaksi. Katamarin kasvaessa myös eläimet, ihmiset ja talot tarttuvat pallon kylkeen. Lopulta katamari imee itseensä vaikkapa mannerlaattoja ja loppuvaiheessa jopa kokonaisia galakseja. Palloa ei voi kasvattaa vapaasti, vaan jokaisella Katamarilla on tarkoitus rakentaa tietyn kokoinen planeetta aikarajan puitteissa. Siinäpä pelin idea pähkinänkuoressa.
Ottaen huomioon, että {Katamari Forever} on sarjassaan jo neljäs osa, on peli muuttunut matkansa varrella yllättävän vähän. Puolet kentistä ovat tismalleen samoja planeetanrakennuksia kuin aiemminkin, edes ympäristöt eivät ole kokeneet suuria muutoksia. Uutuutena Foreverin toinen puolisko koostuu vaihtoehtoisista tehtävistä, joissa katamarilla on tarkoitus esimerkiksi kastella nurmikkoa, tehdä valonlähde tulikärpäsiä keräämällä tai pitää liekehtivä katamari tulisena aikarajan loppuun saakka. Vaihtoehtoiset päämäärät ovat kiva juttu sinänsä, mutta itse pelattavuutta ne eivät kuitenkaan muuta miksikään.
Ulkoasu on kokenut tyylipäivityksen. Sarjakuvamaista ilmettä on tehostettu cel-varjostuksella sekä värikynämäisellä pintasilauksella. Uudistus on kaksijakoinen. Paikoitellen {Katamari Forever} näyttää todella nätiltä, mutta toisaalla ulkoasu on todella suttuinen ja epäselvä. Lisäksi peli kärsii satunnaisista ruudunpäivitysongelmista. Tökkiminen oudoksuttaa, sillä graafisesti peli ei todellakaan koettele PS3:n rajoja. Myös musiikkeja on valitettavasti uudistettu: ääniraita koostuu edellisten osien hilpeistä japsipoppiralleista uudelleen miksattuna. Suurinta osaa raidoista ei enää tunne entisekseen ja pelin tunnelmaan sopiva rallatus on vaihtunut kummalliseksi suhisevaksi konemusiikiksi. Muutama kappale on sentään suurin piirtein ennallaan.
Katamarin viehätys on kuitenkin ennallaan. Rojupallon pyörittely on todella hypnoottista puuhaa ja loppuvaiheen suuruudenhullu planeettojen popsiminen on aina yhtä hilpeää. Äkkiväärä huumori valikoissa ja välianimaatioissa on niin ikään taattua tavaraa. Kahta analogitikkua hyödyntävä ohjaus toimii kuten aiemminkin. Pientä totuttelua se aina aluksi vaatii, mutta pelittää hyvin yhtä kaikki.
Edellisiä osia pelanneena {Katamari Forever}istä on kuitenkin vaikea innostua vilpittömästi. Sisältö on jo kertaalleen nähty ja vaikka pelin pelaakin mieluusti läpi, on päällimmäinen tunne kuitenkin pieni pettymys. Ensimmäistä kertaa Katamarin maahan matkustaville luvassa on kuitenkin huikean persoonallinen ja psykedeelinen kokemus, jollaista ei taatusti ole aiemmin pelannut. Valitettavasti yhden osan nähnyt on ainakin toistaiseksi nähnyt jo kaikki muutkin.
Gamereactor Suomi
