Gunpoint

Yksityisetsivät, nuo rappioromantiikkaa uhkuvat trenssitakkiset antisankarit ovat viihdyttäneet kuluttajia kaikkien kuviteltavissa olevien mediavälineiden välityksellä jo noin 80 vuoden ajan. Koska dekkarigenre on monelta osin voimakkaasti stereotypisoitunut, sitä täytyy välillä vähän ravistella.

{Gunpoint} lisää soppaan omalaatuisia scifi-elementtejä. Muuten niin tavalliselta etsivältä näyttävä Richard Conway saa pelin alussa sattumalta haltuunsa alushousut, joiden avulla Conway pystyy hyppimään kerrostalojen yli ja kiipeilemään seiniä pitkin. Conway hallitsee myös hakkeroinnin sekä tekniset vimpaimet. Film noir -dekkaroinnin ja scifin yhdistelmä on varsin onnistunut ja tuo hieman mieleen takavuosien Tex Murphy -seikkailupelit.

Myös tarina on ehtaa kovaksikeitettyä dekkarointia. Pomppukalsareita testatessaan Conway päätyy vahingossa todistamaan murhan. Kuten whodunit-tarinoissa aina, syyllisen etsiminen johtaa mitä moninaisimpiin tapahtumiin, aina syyttömien sivullisten alibien varmistamisesta poliisikorruption selvittämiseen. Taustalla soiva jazz-musiikki tahdittaa hyvin kirjoitettua tarinaa erinomaisesti ja luo pelille todella puoleensavetävän tunnelman. Retrotyylinen grafiikka sopii pakettiin loistavasti.

Itse pelimekaniikkaa kuvannee parhaiten sekoitus kaksiulotteista {Thief}iä ja omalaatuista ongelmanratkontaa. Äänettömyys on valttia murtokeikoilla ja lähes jokaisessa kentässä jo pelkkä sisääntulo vaatii luovia ratkaisuja. Onneksi pelimekaniikka kannustaa kokeilemaan. Conwayllä on käytössään mielenkiintoinen laitteita uudelleenjohdottava kapine, jonka avulla valokatkaisijoita, turvakameroita ja sen sellaisia pystyy säätämään uudelleen. Valokatkaisija saattaakin avata oven, turvakameraan kävelemällä sammuvat valot hälytyksen sijaan ja mitä nyt vain mieleen juolahtaa.

Kaiken huipuksi systeemi on värikoodattu niin, että Conwayn on ensin avattava tietynväriset johdotukset omasta tolpastaan, joka sijaitsee useimmiten hankalassa paikassa rakennuksen sisällä. Ratkaisuja etenemiseen on monia ja peli luottaa kiitettävästi pelaajan luovuuteen. Vartijat voi esimerkiksi lukita komeroihin, niitä pystyy lennättämään kerroksista alas eikä yksikään elementti pelimekaniikassa jää hyödyntämättä. Onnistunut ratkaisu tuntuu tyydyttävältä, vaikka peli itsessään ei sieltä vaikeimmasta päästä olekaan.

Koko paketti toimii hengästyttävän hyvin. Vartijoiden liipaisinsormi on herkkä, minkä vuoksi niitä mokomia on hämättävä sammuttelemalla valoja ja lähettämällä kerroksiin hissejä. Kun vartijan selkäpuolelle onnistuu hiipimään, virkapukuinen vastustaja tulee hiljentää äänettä hyppäämällä niskaan ja tempaisemalla kuonoon. Joitakin vartijoita ei pysty kolkkaamaan lainkaan, joten ne on nitistettävä ansaluukkujen, ovien ja pistorasioiden avulla. Väkivaltaan turvautuminen on aina viimeinen keino, sillä palasiksi sälähtävät ikkunat ja muu liian kova metelöinti houkuttelee koko talon vartijat välittömästi kimppuun. Pistooli on syytä pitää povarissa, laukaukset kun kutsuvat paikalle vartijan uloskäynnin eteen.

Jos {Gunpoint}ia täytyy jostain moittia, niin sitten lyhyestä kestosta. Viimeinen tehtävä on edessä kolmen tunnin pelaamisen jälkeen. Se kolme tuntia on kuitenkin niin laadukasta ja vetoavaa pelaamista, että kympin hinta ei tunnu ryöstöltä. Pelillä on sitä paitsi uudelleenpeluuarvoakin, tarina kun muuttuu pelaajan valintojen myötä jonkin verran. Käteviä käsipareja varten pelin mukana seuraa myös varsin toimiva kenttäeditori.

Olisi tätä namia silti pidempäänkin pelannut. {Gunpoint}issa toimii ihan kaikki ja erittäin omaperäiset ongelmat viimeistelevät kokonaisuuden unohtumattomaksi. Jos edessä on tylsä viikonloppu ja mieli tekee pelata jotain idearikasta ja tunnelmallista, {Gunpoint} kannattaa ehdottomasti napata plakkariin.