Endwar

Teknotrillerien isä Tom Clancyn nimellä julkaistujen pelien sarja saa jälleen jatkoa. Monien herran nimellä julkaistujen pelien tavoin Endwarin tarina ei ole Clancyn käsialaa, vaan peli nivoutuu yhteen salanimellä David Michaels julkaistuun EndWar -kirjan kanssa. Tom Clancyn loppusodassa ei suinkaan paukutella Vekaranjärvellä, vaan kolmannen maailmansodan alkutahteja viritellään Yhdysvaltojen, Euroopan ja Venäjän välillä.

Tosiaikaisia strategiapelejä on pidetty heikosti konsoleille sopivina. Pc:n hiirtä ja näppäimistöä käyttämällä pelien käyttöliittymä toimii huomattavasti peliohjainta nopeammin ja joustavammin. Endwar lähestyy ongelmaa uudesta näkökulmasta, sillä peliä voidaan kontrolloida peliohjaimen lisäksi puhekomentoja käyttämällä.

Myönnän suoraan olevani skeptinen puheohjausta kohtaan. En toistaiseksi ole kohdannut yhtään laitetta tai ohjelmistoa, jossa äänitunnistus olisi korvannut hyvin toteutetun käyttöliittymän, vaan laitteistolle juttelu on ollut lähinnä puolivillaisesti toteutettu kuriositeetti ja hetken huvitus. Endwar on positiivinen yllätys, sillä puheohjaus tukee melko onnistuneesti konsoliohjainta, vaikka ei annakaan syytä hylätä pc:tä strategiapelien ykkösalustana. Puheohjaus toimii yksinkertaisilla käskylauseilla, jotka muodostetaan pääpiirteissään "kuka tekee, mitä tekee" -kaavalla. Alkukangertelun jälkeen puheohjaus toimii hyvin, jos pystyy ääntämään englantia selkeästi. Lähipiirin säästämiseksi pikkutunneilla pelaaminen kannattaa kuitenkin hoitaa ohjaimella, sillä käskyjen perille saaminen vaatii riittävän äänenvoimakkuuden.

Endwar on taktinen sotapeli. Komentajan käyttöön saatetaan antaa tehtävän alussa vain muutama joukkueen kokoinen yksikkö. Tehtävästä riippuen pelaaja voi kuitenkin pyytää lisäjoukkoja vastaamaan vihollisjoukkojen kokoonpanoa. Pelimekaniikka on varsin yksinkertainen. Taktiikan haasteet koostuvat eri yksiköiden välisistä voimasuhteista, jotka ovat ehkä liiankin yksinkertaistettuja. Taistelukentän ruokakolmio on seuraava: taisteluhelikopterit voittavat panssarivaunut, panssarivaunut voittavat miehistönkuljetusvaunut, ja miehistönkuljetusvaunut voittavat helikopterit. Toimintaa tukemassa on myös jalkaväkiyksiköitä, jotka ovat oikein käytettynä tehokas tuki raskaammalle kalustolle. Pelissä ei juuri tehdä eroa eri osapuolten välille, vaan yksiköt vaikuttaisivat olevan tasaväkisiä keskenään.

Heppoisen tuntuisen yksinpelikampanjansa osalta Endwar voi olla liian kevyttä pelattavaa strategiapelien suurkuluttajille. Pitkälle yksinkertaistettu käyttöliittymä on helppo omaksua, mutta kovin monimutkaisten taktiikoiden toteuttamisesta ei kannata haaveilla. Yksiköt eivät käyttäydy taistelukentälllä realistisesti, mutta toisaalta peli ei edes yritä olla pilkuntarkka realismin suhteen. Myös tekoälyvastuksessa olisi paljon parannettavaa, vaikka näin lähellä pelin julkaisua tuskin nähdään perustavanlaatuisia muutoksia. Tekoäly saattaa esimerkiksi rynnäköidä yksikön toisensa perään pelaajan puolustuslinjaan edes yrittämättä minkäänlaista koukkausta.

Kehittäjien lupaukset dynaamisesta verkkomoninpelistä asettavat paljon odotuksia nettisodankäynnin saralla. Verkkopelikampanjaa on kuvailtu Risk-lautapelin henkiseksi maailmanvalloitusoperaatioksi, jossa pelaajat ympäri maailman ottavat hallintaansa oman joukko-osastonsa ja käydyt taistelut vaikuttavat sodan tilanteeseen.