Tarkka-ammunta on kuulunut jo kauan sotapelien vakio-ohjelmistoon, eikä syyttä, liittyyhän vihollisiaan etäältä väijyviin sotureihin roppakaupalla mystiikkaa. Perusräiskinnöissä tarkka-ammunta on kuitenkin pelkistetty äärimmilleen, eikä aihetta käsitteleviä simulaatioitakaan markkinoilta liiemmin löydy.
Käytännössä EA Sportsin Madden -pelisarjan suvereenisti hallitsema amerikkalaisten jalkapallopelien kenttä saa hieman lisäväriä animaatioteknologiaan käytettävistä sovelluksistaan tutun NaturalMotionin Backbreakerin myötä. Isojen miesten rymistelyn alla hyrrää studion itse kehittämä, realistisemmat dynaamiset animaatiot mahdollistava Euphoria-moottori, joka toistaiseksi tunnetaan parhaiten Rockstarin GTA IV ja Red Dead Redemption -peleistä. Valitettavasti siistien taklausanimaatioiden lisäksi Backbreakerilla on vain vähän tarjottavaa lajin ystäville.
Salaiset agentit ovat viihteen kestosuosikkeja. Siksi onkin erikoista, ettei agenttiaiheisia konsoliroolipelejä ole juurikaan tehty. Osin tämän takia odotukseni mm. Knights of the Old Republic II:n taustalta löytyvän Obsidian Entertainmentin Alpha Protocolia kohtaan olivat korkealla. Pelissä on kasassa kiinnostavan agenttiseikkailun ainekset salaliittoteorioineen päivineen, eksoottisia paikkoja ja todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa juonen etenemiseen. Mikä siis voisi mennä vikaan?
Project Gotham Racing -peleistä tutun Bizarre Creations -studion uutuuspeli Blur on mielenkiintoinen yhdistelmä perinteisiä kilpa-autoilupelejä ja karting-tyylisiä rellestyksiä. Aidot ajoneuvot ja todellisuudesta lainaavat kisapaikat saavat seurakseen radalta kerättävää aseistusta, ja lopputuloksena on kepeydessään varsin viihdyttävä rälläys.
Vapaaottelun suosio on kasvanut viime vuosien aikana. Suomessakin lajin valtavirtaistuminen on näkynyt kasvaneena medianäkyvyytenä ja harrastajamäärien lisääntymisenä. Maailman suurimman vapaaotteluorganisaation lisenssillä julkaistava peli ei ole ensimmäinen laatuaan, mutta viime vuonna kiitosta keränneen UFC 2009 Undisputedin jalanjälkiä seuraavan pelin tapauksessa menestyspaineet ovat kovat.
Persian prinssi on kulkenut pitkän tien. Vanhan koulukunnan naavaparrat muistelevat edelleen kaiholla toimintasankarin ensiesiintymistä, eikä Ubisoftin 2000-luvun uudelleenlämmitystäkään ole varaa moittia. Tarinallisesti aiempien julkaisujen väliin sijoittuva Forgotten Sands jatkaa pelillisesti tuttua tasoloikan ja toiminnan yhdistelmää.
Kesä ja jalkapallon MM-kisat lähestyvät hitaasti mutta varmasti. Etelä-Afrikan isännöimissä kisoissa 32 maata mittaavat paremmuutensa, voittajan selvitessä heinäkuun 11. päivän finaaleissa kuukauden kisailun jälkeen. Maailman suurimpiin urheilutapahtumiin lukeutuvien kisojen humuun osallistuu myös EA Sports virallisen arvokisapelinsä voimin, joten kisojen lopputuloksen voi kirjoittaa myös kotisohvalta käsin.
Street Fighter -pelisarja on yksi pelialan tunnetuimmista ilmiöistä ja lähes kiistatta tunnetuin taistelupelisarja. Vuonna 1987 pelihalleista alkunsa saanut sarja tunnetaan pelillisten ansioidensa lisäksi etenkin Street Fighter II:sta ja sen lukuisista muunnelmista. Vuonna 2009 kotikonsoleille julkaistu Street Fighter IV jatkaa edeltäjiensä jalanjäljissä tulevan Super-etuliitettä kantavan turbojulkaisun myötä.
Pelikriitikon työ on välillä mitä epäkiitollisinta puuhaa. Kun pöydälle kolisee vanhoja kaavoja toistava peli toisensa jälkeen, on tekstin synnyttäminen paikoin tuskallista. Onneksi aika ajoin näppeihinsä saa myös teoksia, jotka tuovat uusia näkökulmia kaiken nähneelle pelialalle. Yksi näistä helmistä on Xbox Live Arcadessa julkaistu Toy Soldiers. Se ottaa tornipuolustuksen konseptin, tuon kaikille tutun työtehokkuuden tuhoajan, ja tekee sen uudelleen ennennäkemättömällä tavalla.
Merisodankäynti ei kuulu pelialan suosituimpiin aiheisiin. Jalkaväen tussarinheiluttelijoiden edesottamukset taipuvat huomattavasti helpommin henkilökohtaisempiin sankaritarinoihin, ja onhan räiskintä toki helpompaa toteuttaa edes jotakuinkin viihdyttävässä muodossa. Merimiesten tolskaus sillipurkeissaan tuntuu eittämättä melkoisen etäiseltä aiheelta pelin tarinalle, seilorit kun tuppaavat toimimaan vain hyvin öljyttynä koneistona, eikä yhden osasen toiminta taivu oikein millään sankarillisiin mittasuhteisiin.
Kotimarkkinoillaan Japanissa suurinta suosiotaan nauttiva Yakuza-pelisarja on länsimarkkinoilla eräänlaisessa kulttimaineessa. Japanilaisten mafiaperheiden kuvioihin pureutuva pelisarja on suosionsa myötä levinnyt nousevan auringon puolella niin elokuviin kuin kirjoihinkin, ja päivänvalon on nähnyt jopa peleihin liittyvä radiokuunnelmakin. Oma ensitutustumiseni sarjan pariin tapahtui kuitenkin vasta nyt, kotimaassaan jo vuosi sitten julkaistun kolmannen osan myötä.
Kunniakkaan Total War -pelisarjan uusin osa matkaa ajassa eteenpäin, tarkalleen ottaen historian tunnetuimpiin sotajehuihin lukeutuvan Napoleonin kulta-aikaan. Fransmannin matkassa kuljetaan kovin tuttujen kuvioiden mukaan.
Napoleon Bonaparte on eräs maailmanhistorian tunnetuimpia sotapäälliköitä. 1700-luvun ranskan vallankumouksesta alkusysäyksensä saaneet Napoleonin sodat koettelivat koko Eurooppaa 1800-luvun alussa yli kymmenen vuoden ajan. Onkin osuvaa, että yksi maailman nimekkäimmistä sotilasjohtajista saa antaa nimensä tunnetuimpiin sotapelisarjoihin kuuluvan Total Warin uusimmalle osalle. Napoleon: Total Warissa aikaisempien osien henki on vahva niin hyvässä kuin pahassakin.
Vuoden 2010 olympialaiset tekevät tuloaan kovaa vauhtia. Vancouverissa järjestettäviin kisoihin osallistuu ennakkoarvioiden mukaan yli 80 maata, joiden edustajat ottavat toisistaan mittaa kahden ja puolen viikon aikana viidessätoista talviurheilumuodossa. Olympiatunnelman kohotessa myös virallinen olympiapeli tuppautuu markkinoille, mutta tekele onnistuu laskemaan kisakuumeen nopeammin kuin hiihtomaajoukkueen dopingkäry.
Jos pelivuosi 2009 päättyy komeasti laadukkaiden pelien merkeissä, jatkuu sama meininki uuden vuosikymmenen alussa Bayonettan vauhdittamana. Kyseessä on hyvällä tavalla erikoinen ja tyylikäs kokonaisuus, jonka voi rehellisesti sanoa lähentelevän taidetta. Japanin markkinat jo valloittanut Bayonetta herättää varmasti huomiota myös länsimaissa, sillä vähäpukeisen nimisankarittaren tähdittämä peli on erinomainen toimintapaketti.
Sports Interactive -studiota voi hyvällä syyllä kutsua manageripelien veteraanistudioksi, onhan englantilaisen Collyerin veljesparin perustama, nykyisin pelijätti Segan omistama studio tehnyt futismanagerin arkea tutuksi pelikansalle jo vuodesta 1992 asti. Kuuluisan Championship Manager -lisenssin Eidosille menettänyt studio on käytännössä hallinnut kenttää vuodesta toiseen useiden kilpailijoiden yrityksistä huolimatta. Tätä nykyä Football Manager -nimeä kantavan pelisarjan viehätys on yhä tallessa, mutta samaan aikaan haastajat iskevät kannoille aiempaa kovemmin.
Playstation 3 -yksinoikeus Little Big Planet on yksi konsolin merkittävimmistä peleistä. Lukuisia palkintoja kahmineen herttaisen tasoloikan valtti oli pelaajien luoman sisällön jakaminen verkossa. Vuoden tauon jälkeen sympaattiset säkkihahmot palaavat kannettavassa muodossa.
Ubisoftin parin vuoden takainen Assassin's Creed oli hitti, tylsästä tehtävärakenteestaan saadusta kritiikistä huolimatta. Kakkososa jatkaa salamurhaajien tarinaa renessanssin ajan Italiassa ja paikkaa alkuperäisen pelin puutteita isolla kädellä.
Bayonettan tiukkaan mustaan asusteeseen pukeutuva uhkea nimikkosankaritar on silmälaseineen kuin kirjastotäti suoraan pehmopornofantasioista. Aseita niin käsissään kuin jaloissaankin kantava Bayonetta tihkuu seksiä ja vaaraa, ja heti ensimmäisestä taistelusta lähtien on selvää, ettei kaunotar ole pelkkää pintaa.
Silmitön, täysin itsekritiikitön fanittaminen on yksi rasittavimpia peliyhteisön, tai oikeastaan nykyisen sosiaalikulttuurimme lieveilmiöitä. Ivallista fanipoika-nimeä kantavien peliharrastajien jyrkät mielipiteet ilmenevät nimittäin usein paitsi oman tuotteen ylivertaisuuden kritiikittömänä korostamisena, myös kilpailevien pelien ylenkatsomisena ja äänekkäänä solvaamisena. Futispelit tuntuvat olevan otollinen kasvuympäristö fanipoikuudelle, sillä Konamin pitkäikäisen Pro Evolution Soccerin ja EA:n FIFA -pelisarjan välinen kilpailuasetelma on kärjistynyt vuosikymmenen loppua kohti entisestään.
FIFA 09 oli reipas askel realistisemman konsolifutiksen suuntaan, mutta pelaamisen ilosta jäi vielä toivomisen varaa. Tänä syksynä EA Sports parantaa viime vuodesta niin paljon, että ollaan jo kiitettävän lähellä täydellistä jalkapallopeliä. FIFA 10 tarjoaa seuraavan vuoden ajaksi tekemistä käytännössä joka sortin futareille.
Etelä-Korealaisen NCsoftin Aionista on povattu kunnon haastetta verkkoroolipelien todelliselle mammutille, World of Warcraftille. Jo lähes vuosi sitten kotimaassan julkaistu Aion yrittää haalia osaansa länsimaalaisesta pelaajakunnasta tyylillisesti omanlaisellaan, mutta pelillisesti melko tutunoloisella paketilla. Aionin arviointi on haastava temppu, sillä kuten muidenkin verkkoroolipelien tapauksessa, peli muotoutuu elinikänsä varrella, ja valtaosa pelin viehätyksestä perustuu loppupään elementtien kiehtovuuteen. Aion kuitenkin sekä ihastuttaa että vihastuttaa jo alkuvaiheistaan lähtien.
2K Sportsin NHL 2K -pelisarja juhlii tänä vuonna kymmenvuotista taivaltaan piikkinä EA:n pelisarjan lihassa. Jättiläisen kaatoon on lähdetty perinteisellä aseistuksella, ja sarjan pelejä aiemmin pelanneet tunnistavat NHL 2K10:n maneerit tutuiksi ja turvallisiksi. Normaalipelejä edullisemmalla hinnalla julkaistu lätkä onkin varsin pätevä vaihtoehto kiekkofanien konsoleihin.
Australialaisen Transmission Gamesin Heroes over Europe on jatkoa mm. kriketti- ja aussifutispelien parissa puuhastelleen studion Heroes of the Pacific -lentelylle. Edellisen osan tapaan peli on kevyttä lentoräiskintää toisen maailmansodan ilmatilassa, mutta Tyynenmeren kampanjan sijaan tulokkaassa myllytetään sakemanneja vanhan mantereen yllä. Valitettavasti pelin sisältö on ilmanohutta ja tylsää.
Namco Bandain Tekken-pelisarja kuuluu mätkintäpelien eliittikaartiin. Pelihallien kätköissä ensiesiintymisensä tehnyt sarja kääntyi nopeasti kotikonsoleille, aivan kuten moni kollegansakin. Alusta pitäen kolmiulotteisessa muodossa eläneellä pelisarjalla on oma erityispaikkansa sydämessäni, sillä Tekken 3 on todennäköisesti edelleen eniten pelaamani mäiskintäpeli. Lähes kaksi vuotta sitten pelihallien ihmemaassa Japanissa julkaistu Tekken 6 tekee tuloaan kotikonsoleille, ja oikeastaan kaikki Tekken -tuntomerkit ovat nähtävissä myös tulokkaan pinnassa.
Vuodesta toiseen Suomen pelimyyntilistojen kärkeä miehittävä NHL-pelisarja on ansainnut vuosien varrella paikkansa kiekkohullun kansan sydämessä. Lukuisia pelialan palkintoja pokanneet pelit ovat jollain tavalla tuttuja kaikille pelaajille, ja vuosittainen Änäri kuuluukin monien pelaajien odotuslistan kärkeen vuosi toisensa jälkeen. Vuonna 1991 ensiesiintymisensä Sega Mega Drive -konsolilla tehnyt sarja lähestyy kahdettakymmenettä osaansa, joten onkin otollinen aika kurkistaa menestyksekkään pelisarjan historiaan.
Vuoden takaisen NHL-arvioni lukeneet saattavat muistaa, että NHL 09 iski lujaa. Seuraaja vaikuttaa päällisin puolin tutulta, mutta pinnan alta paljastuu ominaisuuksia, jotka takaavat konsolikiekon pyörimisen tässä taloudessa perhesuhteiden uhallakin.
Jos musiikin historiasta pitäisi valita yksi yhtye, joka on vaikuttanut populaarimusiikin kehitykseen eniten, olisi The Beatles varmasti ainakin listan kärkipäässä. Yhtyeen levyjä on yhdysvaltain levyteollisuuden mukaan myyty eniten yhdysvalloissa, ja maailmanlaajuiset myyntiluvut lähentelevät miljardia kappaletta. Musiikin ulkopuolisista saavutuksista kielii yhtyeen jäsenten valinta Time-lehden 1900-luvun merkittävimpien ihmisten listalle. Myös bändin nimeä kantava Rock Band -peli on mainio.
Hearts of Iron -pelisarja on melkoisen pienen pelaajayhteisön herkkua. Vaan harva peli kykenee tai edes haluaa yrittää mallintaa sotasimulaation sijasta myös suurten linjanvetojen vaikutusta toisen maailmansodan kulkuun.
Sim Cityn hengessä tapahtuvaa kaupunkisuunnittelua edustavan Cities XL:n kehittäjästudio Monte Cristo on ottanut kunnianhimoisen tavoitteen. Ranskalaisstudion pyrkimyksenä on saattaa yhteen kaksi erilaista lajityyppiä, sillä Cities XL kokeilee tikulla jäätä myös massiivimoninpelirintamalla. Betan perusteella oman kaupunkiyhteisön pyörittäminen toimii mallikkaasti, mutta verkkoyhteisö hakee vielä muotoaan.
1960-luvulla ensimmäiset toimintafiguurit maailmaan saattanut Hasbron G.I. Joe -linja tunnetaan Suomessa parhaiten vuosina 1988-1995 Action Force- ja myöhemmin G.I. Joe -nimellä julkaistusta sarjakuvasta. Tänä vuonna myös animaatiosarjoja ja useita pelejä kattava tuotevalikoima turpoaa ison budjetin elokuvan ja pakollisen lisenssipelin muodossa. The Rise of Cobran tapauksessa lisenssipelien kirouksesta on turha puhua, sillä peli olisi täyttä sontaa ilman elokuvaakin.
Villi länsi on ollut viime aikoina pienimuotoisessa paitsiossa mitä viihteeseen tulee. Elokuvissa länkkärien kulta-aika oli ja meni jo vuosikymmeniä sitten, eikä pyssysankarien elämää ole järin aktiivisesti piirrelty pelikonsolienkaan kuvaruuduille. Kolmisen vuotta sitten ensiesiintymisensä tehnyt Call Of Juarez saa seuraa alkuperäisen pelin tarinaa edeltävään aikaan sijoittuvasta Call of Juarez: Bound in Bloodista.
Parin vuoden takainen Uncharted: Drake's Fortune sai PlayStation 3 -pelaajilta kiitosta näyttävästä ulkoasustaan ja huikeista tuotantoarvoistaan. Kritiikittä peli ei kuitenkaan jäänyt, sillä aarteenetsinnän parhaan potentiaalin katsottiin hukkuvan nykypeleille tyypillisen räiskinnän sekaan. Uncharted 2: Among Thievesin betaversio ei vielä vala uskoa seikkailullisemmasta yksinpelistä, mutta moninpeli on toimivaa tavaraa.
Overlord II:n perusasetelma on kiinnostava. Isännättömät pikkupirut löytävät nuoren taiankäyttäjän Nordbergin kylän liepeiltä. Riiviöt -elokuvista tuttuja nimiörkkejä muistuttavat pirulaiset kiinnostuvat pienten kokeiden jälkeen poikasesta siinä määrin, että hänet otetaan manalaan kasvamaan uudeksi yliherraksi. Täysikasvuisena alakerran isännän on aika iskeä takaisin taikuutta vainoavaa keisarikuntaa vastaan, ja tietysti siinä sivussa myös valloittaa koko maailma!
Pugilismipelien aatelistoon lukeutuva Fight Night Round 3 oli ilmestyessään nykykonsolien komeimpia pelejä. Suosittu pelisarja tiputtaa tylsyyden kanveesiin kertaiskulla uuden osan myötä, sillä Fight Night Round 4 iskee kuin miljoona alakoukkua.
SEGAn julkaisema Virtua Tennis 2009 on suositun tennispelisarjan viides kotikonsoli-ilmentymä. Monien mielestä tennispelien valtikkaa kantava pelisarja jatkaa pitkälti vanhoilla vahvuuksillaan: yksinkertaisuus ja hauskuus kunniaan.
Overlord II jatkaa parin vuoden takaisen Overlord -toimintaseikkailun urilla niin tarinallisesti kuin pelattavuudenkin kannalta. Ensimmäisen pelin sankari eli pääpahis Overlord otettiin ja paiskattiin määrättömän syvään kuiluun, mutta ei ennen kuin tämä ehti siittää itselleen mahtavan ja ainakin yhtä ilkeän jälkeläisen.
Kasariklassikoksi muodostuneesta leffakaksikosta tuttu haamuntorjuntanelikko palaa protonireput selässään pelikentille. Ennakkotestiin saapui tehokonsoleille ja pc:lle kesäkuussa julkaistava versio, joka on dallasilaisen Terminal Reality -pelistudion käsialaa. Haamujengiläisyys vaikuttaa mielenkiintoiselta ammattivaihtoehdolta, mutta parannettavaakin löytyy.
Namco Museum -nimekkeellä julkaistujen retropelikokoelmien lista kasvaa jälleen Xbox 360:lle julkaistavan Virtual Arcaden myötä. Yhdysvalloissa jo viime marraskuussa päivänvalon nähnyt Namco Museum: Virtual Arcade -kokoelma sisältää 22 kolikkopelikäännöstä lähes reilun kahden ja puolen vuosikymmenen takaa, muutaman uuden sovituksen, sekä 9 Live Arcade -versiota vanhoista peleistä.
World Wrestling Entertainment on maailman tunnetuin showpainipromootio, ja Wrestlemania sen suurin vuotuinen tapahtuma. Tätä kirjoittaessa urheilusaippuasarjan ystävät odottavat kymmenen tunnin päästä alkavaa 25. Wrestlemaniaa, jonka alla julkaistu Legends of Wrestlemania paneutuu nostalgiahengessä tapahtuman tunnetuimpiin hetkiin. ((Kiitos ja kunnia Jukalle ajankohtaisesta arviosta. Pässi päätoimittaja vaan tupeksi sen laittamisessa esiin. --Jori))
Parin vuoden takainen World in Conflict sai kriitikoiden ja strategiapelaajien ylistystä toiminnantäyteisellä lähestymisellään ja huikeilla räjähdyksillään. Kolmatta maailmansotaa pääsee myllyttämään uudesta näkökulmasta Soviet Assault -laajennuksen myötä, ja Complete Edition -lisänimeä kantava paketti onkin täyttä rautaa.
Strategiapuristit pitävät yleisesti pelikonsoleita pc:tä huonompana alustana strategiapeleille. Viime aikoina konsolistrategiat ovat kuitenkin nostaneet päätään, vaikka konsoliohjaus on yleensä jäänyt näppäimistön ja hiiren yhdistelmää heikommaksi monista kokeiluista huolimatta. Parhaiten Total War -pelisarjastaan tunnettu Creative Assembly yrittää nostaa konsolien mainetta strategia-alustana futuristisen Stormrisen avulla, mutta päätyy lopulta heittämään lisää vettä kriitikoiden myllyyn.
Lord of the Rings: Conquest on Pandemic-studion kolmas yritys muokata tunnettua fantasiasaagaa räiskintäpeleistä tuttuun moninpelimuottiin. Positiivisen vastaanoton saaneiden Star Wars: Battlefront -pelien jälkeen Conquestia saattoi odottaa mielenkiinnolla, mutta valitettavasti valtasormuksen tarinaa mukailevan pelin toteutus ei pääse lähellekään taustatarinansa eeppisyyttä.
Suositun Total War -strategiapelisarjan tuorein painos tarttuu peleissä vähälle huomiolle jääneeseen aikakauteen. Kolonialismin värittämällä 1700-luvulla ruudinkatkuista sotaa käydään Euroopan lisäksi Amerikassa sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa.
Bändipelien kantaisä ja messias on saanut jatko-osan, jossa kaikki on kohdallaan.
Japanilaisen Naruto -manga- ja -animesarjan ystävillä on ollut rankka vuosi. Ketunviiksisen ninjapojan nimeä kantavia pelejä on julkaistu sellaista tahtia, etteivät yhden käden sormet riitä niitä laskemaan. Naruto: The Broken Bond on jatkoa viime vuonna julkaistulle Rise of a Ninja -toimintaseikkailulle, ja edeltäjänsä tapaan peli on mainio yhdistelmä seikkailua ja mätkintää.
Puhtaasti konsoleille suunniteltu strategiapeli toimii paremmin kuin moni pc:ltä väkinäisesti käännetty konsolisovitus.
Loppuvuoden pelitulvan räiskintäluokan suurin häviäjä on Legendary. Näin heikko ja vanhanaikainen ampumapeli näyttää todella huonolta Gears of War 2:n ja Resistance 2:n rinnalla.
Bond-peleissä charmikkaasta agentista tehdään yleensä rynkyn kanssa riehuva Terminaattori, mutta se ei aina tee pelistä huonoa.
Jatko-osia parjataan usein turhiksi rahastusjulkaisuiksi, mutta Fable II petraa selvästi edeltäjäänsä nähden.