Devil May Cry 5

Toistaiseksi Capcom on ollut hyvin avoin niin Devil May Cry 5 -pelin tarinasta, ominaisuuksista kuin henkilöhahmoistakin. Gamereactor pääsi nyt vihdoinkin testaamaan pelin melkein valmista versiota.

Henkilöhahmojen väliset suhteet olivat se ensimmäinen yllätys. Luvassa on taistelu hyvän ja pahan välillä, ja se kerrotaan kolmen henkilöhahmon avulla, joiden tiet risteävät keskenään: Nero, Dante ja V. Muutaman tunnin alusta lukien pelattuani huomasin, ettei pelattavaa hahmoa voi valita vapaasti. Kyseessä on siis vahvasti tarinavetoinen pelikokemus. Toisaalta peliä aloittaessa saa valita haluamansa hahmon. Veikkaankin, että luvassa on hieman erilaista menoa riippuen siitä, kenet on aluksi valinnut. Samanlaista metodia Capcom käytti myös uusitussa Resident Evil 2:ssa.

Ensimmäisenä pelattavana hahmona on kuumaverinen Nero. Hän pystyy yhdistämään Red Queen -miekan ja Blue Rose -pistoolin yhteen käteen. Devil May Cry 5:ssä ei pidä ainoastaan piestä pahiksia, vaan tehdä se myös tyylillä. Onnistuneen iskuyhdistelmän taasen voi päättää parhaiten Devil Breakerilla. Neron ystävä Nico rakentaa erilaisia tekokäsiä, joissa on odotetusti erilaisia kykyjä. Varsin nopeasti hahmonkehityksen avautuessa varustetila laajenee, jolloin Devil Breakereja voi ostaa tai poimia maasta useampia. Nero on se helpommin ohjattava hahmo, ja meno muuttuu ajan kanssa mielenkiintoisemmaksi, kun saa aukaistua uusia lisäkykyjä.

Neron jälkeen ohjaksiin otetaan V, joka nilkuttamisensa vuoksi käyttää keppiä. Taistelussa häntä auttavat lintu Griffon, pantteri Shadow ja olio Nightmare. Itse asiassa lintu toimii pitkän matkan hyökkäyksiä varten, ja pantteri lyömäaseena. Näin ollen käytössä ovat samat napit kuin Nerollakin pelatessa. Nightmare manataan esiin, joka sitten kookkaana oliona lanaa maahan pahikset. Aluksi tuntuu siltä, ettei V:llä pelaaminen juurikaan muista eroa. Aja kuluessa avautuu kuitenkin käyttöön uusia kykyjä, joilla pelaaminen monipuolistuu merkittävästi.

V on Capcomin luoma uusi hahmo, joka on maltillisuudessaan Danten ja Neron vastakohta. V:llä pelattavien kenttien rakenne on samanlainen kuin muillakin, eli varsin lineaarinen. Perinteinen pelaaminen kuitenkin keskeytyy useammin välivideoiden katseluun.

<newpage>

Dantella pääsee pelaamaan hieman myöhemmin. Hän on vanhempi iältään ja asenteiltaan kyynisempi. Samaan aikaan heppu on yhtä röyhkeä kuin aina ennenkin. Tarkoituksena on tehdä työ loppuun, millainen se sitten ikinä onkaan. Peliaikani oli loppumassa, joten en ehtinyt syventyä Danteen niin paljon kuin olisi halunnut. Sen huomasin, että Dantella taistoista hyvien pisteiden saaminen edellyttää jo selvästi monipuolisempaa kykyjen käyttöä verrattuna Neroon ja V:hen. Dantella on kaikkiaan neljä tyyliä: Trickster, Gunslinger, Swordmaster ja Royal Guard. Tyylistä toiseen vaihdetaan ristiohjaimella.

Muutaman tunnin pelaamisen jälkeen kävi selväksi, että aseiden ja kykyjen päivittäminen on keskeinen edellytys menestymiselle. Myös uudelleenpeluuarvo näyttää olevan korkea. Onhan tulossa useita pelattavia hahmoja, salaisia tehtäviä ja ylimääräisiä pelimuotojakin.

Kenttäsuunnittelun osalta Capcom on kulkenut turvallisia teitä. Kaikki näyttää upealta, mutta maisemat itsessään eivät ole erityisen mieleen jääviä. Tämän pelin keskeiset asiat ovat toiminta ja ajoittainen tasoloikka. Capcom tuntuu kuitenkin osaavan välttää lajityypin sudenkuopan, eli itseään toistavuuden. Devil May Cry 5 jätti hyvän vaikutelman, mutta lopullista arvosanaa ei tokikaan voi muutaman tunnin testaamisella antaa. 8. maaliskuuta nähdään, miten kävi.