Devil May Cry 5: Devil Hunter Edition Nintendo Switch 2:lle

Monet ovat ehkä miettineet, miksi Capcom (ja Nintendo) tekivät niin suuren numeron Devil May Cry 5:n saapumisesta Switch 2:lle äskettäisessä Nintendo Direct -esittelyssä. Itse asiassa se herätti hieman ihmetystä muutamien Gamereactorin toimittajien keskuudessa. Jos asiaa kuitenkin tarkastellaan asiayhteydessään, tämä uusi versio voi tehdä ihmeitä uuden yleisön keskuudessa, kunhan se on hyvin tehty.

Keskustellaanpa vaihteeksi molemmista näkökohdista, ja voit aina lukea alkuperäisen arvostelumme pelistä * Devil May Cry 5 * (2019, PS4) tai ehkä arvostelumme pelistä *Devil May Cry 5: Special Edition* (2020, PS5), sillä Capcom on jo laajentanut ja parantanut peliä kerran tämän sukupolven aikana, jos haluat lisätietoa peruspelikokemuksesta.

Siirrytään siis 6-7 vuotta eteenpäin, ja yksi parhaista hack-and-slash-peleistä saapuu hybridiversiona Nintendo-konsolille. Pelin julkaisu merkitsee uudelle yleisölle enemmän kuin silmällä näkyy. Vaikka he saivatkin osansa Hideki Kamiyan tyylikkäästä taistelusta Viewtiful Joen myötä, jännittyneet suhteet kolmansien osapuolten kanssa ja tarkoituksellisesti heikompi laitteisto pitivät myöhemmät Capcomin toimintapelikokeilut poissa Nintendo-konsoleilta sukupolvien ajan.

Nintendo pelasti kuitenkin Kamiyan oman Bayonettan tarjotakseen käyttäjilleen eksklusiivisen jatko-osan ja kolmannen osan, pysyen näin mukana parhaiden japanilaisten hack and slash -pelien joukossa ja herättäen jatkuvaa kiinnostusta niiden parissa. Samanaikaisesti entistä myönteisemmin suhtautunut Capcom toi DmC 1-3:n ensimmäiselle Switchille, ja Devil May Cry 3 Special Edition oli yksi fanien eniten arvostamista peleistä, sillä se sisälsi houkuttelevia lisäominaisuuksia. Nyt vain neljäs osa puuttuu kummallisesti eShopista...

Switch 2:n julkaisusta lähtien Capcom on ollut yksi järjestelmän suurimmista, ellei jopa suurin, tukijoista. RE-moottoria on hienosti mukautettu monin tavoin, ja ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen sen uudet julkaisut saapuvat järjestelmälle julkaisupäivänä. Resident Evil Requiem, Pragmata, Onimusha.

TL;DR: Nintendo-faneilla on aina ollut nälkä - ja jossain määrin myös kulttuuri - hack and slash -peleille. Tehokkaamman Switch 2:n ansiosta Capcom voi lähes täydentää kokoelman, ja ne, jotka olivat ehkä vain uteliaita, voivat nyt pelata modernia klassikkoa joko televisiossa tai kannettavassa tilassa. Joten kyllä, tämä ei ole mikään huudon arvoinen ilmoitus, mutta se on todella hieno tilaisuus monille ja selkeä viesti siitä, että Capcom valmistelee maaperää väistämättömälle Devil May Cry 6:lle laajemmalla käyttäjäkunnalla.

Miltä peli sitten tuntuu? Se näyttää ja pelaa ihan hyvin. 60 fps, riittävän terävä grafiikka jopa käsikonsolimoodissa, loistava ohjauksen reagointi sekä alkuperäisistä peleistä tutut satunnaiset oudot liikkeet väistöjen ja tasohyppyjen yhteydessä. Mukana tulee myös melkein kaikki tähän mennessä julkaistut DLC:t, asut ja lisäsisältö, ja toisin kuin Nintendoilla, julkaisutarjous alentaa hinnan 30 euroon pariksi viikoksi. Se on kelpo uudelleenjulkaisu uudella alustalla.

Hetkinen, melkein? Kyllä, Switch 2:sta puuttuu Legendary Dark Knight -tila, joka yhdessä mahdollisuuden pelata Vergilin kanssa Nero/Dante/V-devil hunter -peruskolmikon sijaan sekä parannetun grafiikan kanssa merkitsi meille "riittäviä syitä pitää sitä todellisena seuraavan sukupolven pelinä" PS5:llä. Musou-tyylinen hordes-tila oli todellakin tervetullut täyte, ja ehkä liikaa Switch 2:lle.

Siitä huolimatta se, mitä se pystyy käsittelemään, se hoitaa enemmän kuin tarpeeksi hyvin, ja se tekee yhä vaikutuksen silloin tällöin, kun pelaat liikkeellä pelin iästä huolimatta. Olisin myös toivonut, että tässä versiossa olisi uudistettu vanhentuneet valikot ja viestit, mutta se on vain pieni seikka, joka muistuttaa pelin olevan seitsemän vuotta vanha, sillä kaikki pelin sisällä pysyy selkeänä ja varsin pelattavana.

Pelattavuuden osalta, vaikka henkilökohtaisesti pidänkin enemmän Bayonetta 2:sta, DmC 5 on todellakin yksi lajinsa parhaista: Neron Devil Breaker -käsivarret tuovat hienon elementin pelijärjestelmään (Mega Manin Mega Busteria on pakko rakastaa, vaikka se näyttääkin hieman oudolta), kolmen tai neljän hahmon ansiosta pääset vaihtelemaan taistelutyylejä, ja Smokin' Sexy Style -yhdistelmät, saavutukset sekä kaikkein näyttävin ja tehokkain pelityyli ovat varattuja vain niille, jotka uppoutuvat syvempiin vivahteisiin, kuten hyppyn perumiseen ja monimutkaisempiin, mutta palkitseviin mahdollisuuksiin.

Kaiken kaikkiaan hieno tilaisuus niille, jotka jäivät pelistä paitsi, tai niille, jotka haluavat pelata mahtavaa, naurettavan yliampuvaa hack and slash -peliä työmatkalla tai riippumatossa tänä kesänä, samalla kun televisioruudulla peli näyttää hyvin samalta kuin mitä muistat PS4:ltä. Siitä puuttuu vain yksi PS5-version lisäominaisuus, mutta se toimii loistavasti Nintendon hybridikonsolilla ja julkaistaan osana houkuttelevaa tarjousta.