Guacamelee 2

DrinkBoxin viisi vuotta sitten julkaisema Guacamelee! oli erinomaisen viihdyttävä metroidvania, jossa scifin tai fantasiamaailmojen sijasta seikkailtiin meksikolaishenkisessä Mexiversessä, lukuisat miljööseen ja genreen liittyvät kliseet hyväksi käyttäen, ilkeä virne naamalla.

Ensimmäisen seikkailun jälkeen lihaksikas sankari Juan on kuitenkin keskittynyt lähinnä perhe-elämään ja painilihasten sijaan keskivartalonsa kasvattamiseen. Vaan kuinkapa ollakaan, Mexiversessä aikalinjoja ja ulottuvuuksia on useampia! Kun yhdellä poikkeavalla aikalinjalla asiat alkavat mennä kohti metsähallitusta ja muiden aikalinjojen Juanit on joko listitty tai muuten saatettu toimintakyvyttömäksi, on viimeisen Juanin aika vetää vatsa sisään ja käydä vielä yhden kerran seikkailuun.

Kun jo ensimmäisessä pelissä irvailtiin huolettomasti suuntaan ja toiseen, eikä neljännen seinän rikkomista pelätty, jatko-osa tekee sen vieläkin näkyvämmin. Jo ensiaskeleilla näytetään pitkää nenää koko metroidvania-genren aloittaneille peleille - vieläpä onnistuneesti - ja myöhemmin osansa saavat pelit, elokuvat, koko luchador-kulttuuri, sekä esimerkiksi nettimeemit. Huumori osuu onneksi kerta toisensa jälkeen maaliin. Guacamelee! 2 on todella hauska peli, jota ovat olleet kirjoittamassa todella terävät kynät.

Huumorinsa ja sen kautta tulevasta persoonallisuudesta johtuen Guacamelee! 2 nousee muiden genren edustajien joukosta esiin ja hyvä niin. Metroidvanioita tulee nykyään todella paljon, eivätkä edes genrerajat ole jääneet ylittämättä. Tasoloikinnan ohella lähestymistapaa on kokeiltu jo seikkailupeleissä, strategiapeleissä ja vaikka missä. Joukosta alkaa olla todella vaikea erottua, eikä Guacamelee! 2 pelillisesti oikeastaan edes yritä.

<newpage>

Mittavien omien ideoiden sijasta peli on nimittäin todellinen genrensä arkkityyppi. Hirviöt kaatuvat, tasoilta toisille pompitaan ja kartalta poimitaan erikoiskykyjä, joiden avulla aiemmin saavuttamattomat paikat muuttuvat saavutetuiksi. Super Metroidiin ja muihin verrattuna suurimmat pelilliset innovaatiot ovatkin samoja, mistä jo edellinen osa tuli tutuksi. Tarina on todella suoraviivainen, eikä vanhoille alueille ole paria poikkeusta lukuun ottamatta juurikaan syytä palata. Energiamittaria lisäävät sydämenpalaset, sekä staminapalkkia lisäävät kallonpalat tulevat vastaan etsimättä, erityisten haastehuoneiden takaa.

Suoraviivaisuus puolustaa paikkaansa, sillä itse sain läpipeluuseen kulutettua lähes 10 tuntia, enkä todellakaan selvittänyt kaikkia vastaan tulleita haasteita. Luolastot ovat pitkiä ja vaihtelevia, eikä peli päästä alun jälkeen missään vaiheessa helpolla. Juan kerää matkan varrella todella paljon erilaisia kykyjä vyölleen ja loppumetrien koittaessa kaikki opittu on pistettävä likoon.

Haaste on periaatteessa reilua sorttia. Kaikki vastaantuleva on selvitettävissä, kunhan tietää tarkalleen mistä nappulasta tapahtuu mitäkin. Tämän hallitakseen padin äärestä on tosin syytä löytyä lähes konserttipianistitason sormet. Ainuttakaan padin nappia ei nimittäin jätetä käyttämättä ja monella nappulalla on vieläpä useampi erilainen funktio. Varsinkin puolen välin jälkeen haastehuoneet vaativat todella monia erilaisia kikkoja ratkaisua varten, minkä takia sormien lisäksi solmussa ovat usein myös aivot.

Eikä haaste jää vain vapaaehtoisiin haasteisiin. Myös perustarina itse on toisinaan omiaan turhauttamaan aivan huolella. Jos ensimmäinen Guacamelee! oli haastava, Guacamelee! 2 ei säästele pätkääkään. Vastaavasti onnistumisen tunne silloin, kun on onnistuneesti selvittänyt 10 metrin pätkän käyttäen molempia liipaisimia, yhtä hartianappia ja kolmea päänappulaa, on euforinen. Lisäksi peli palkitsee vaikeiden kohtien selvittämisen aina vain hurtimmalla huumorilla. Hinku päästä loppuun asti on todella kova.

Vaikka vaikeustason ja erityisesti kontrollien kanssa DrinkBox on eittämättä sortunut pahanlaatuiseen liioitteluun, Guacamelee! 2 on hyvä ja suositeltava peli kaikille pitkäpinnaisille. Erinomainen ääniraita, mainio ulkoasu ja onnistunut huumori vetävät puoleensa, mutta reilusti kivenkova haaste ja paikoitellen henkeä haukkomaan pistävä kenttäarkkitehtuuri ovat ne asiat, jotka pitävät Juanin liikkeessä. Ensimmäisestä pelistäkin on aikaa jo viisi vuotta, joten liiasta samankaltaisuudesta ensimmäisen osan kanssa veisaan viis. Juan, näytä sille suuruudenhullulle luchadorille vielä kerran!