Wallander: Haamu
Tämänkertaisessa Wallanderissa Ystadin helteistä kesää häiritsee ruma kaasuräjähdys. Uhrit paljastuvat liittyneen paikallisiin bisneskuvioihin, ja kun näiden perheitä ryhdytään jututtamaan, käy homma entistäkin epäilyttävämmäksi. Totuutta on Wallanderin lisäksi selvittämässä tavallista tasapuolisemmin koko piirin väki.
Haamusta henkii etelä-Ruotsin kesä. Kuvaa hallitsee suurimman osan ajasta valoisa utuisuus, joka välittää katsomoon uuvuttavan helteen tunteen erittäin hyvin. Muutenkin kuvaus vaikuttaa eläväisemmältä, ja siinä ollaan luovempia kuin Wallandereissa yleensä.
Juonellisesti Haamu tarjoaa toisista sarjan elokuvista tutun kaavan, jossa mysteerin ratkaisu heitetään mukaan takavasemmalta vasta elokuvan loppupuolella. Meno on kuitenkin tiivistä, ja kun juonessa siirrytään sanoista toimiin, on siinä vahva välittömyyden ja vaaran tuntu. Sarjan realismi tekee vähäisestäkin väkivallasta ilkeämpää kuin mitä se amerikkalaisissa poliisidraamoissa monesti on.
Laadultaan Haamu on tuttua tasoa, mutta sen omaperäisempi visuaalinen ilme ja kameratyö saavat sen jäämään paremmin mieleen kuin monet muista sarjan elokuvista. Jos pitää Wallanderista yleensäkin, pitää myös tästä.
Gamereactor Suomi