There Came An Echo
Monet varmasti lapsina unelmoivat äänellä ohjattavista strategiapeleistä. There Came an Echo on suuri askel sitä kohti.
Iridium Studiosin uusin tuotos on cyberpunk-maailmaan sijoittuva reaaliaikainen strategiapeli, jossa tehtävänä on ohjata neljän hengen sotilasjoukkiota erinäisien taistelutantereiden halki puhumalla tarvittavat komennot mikrofoniin. Pelimaailma seuraa studion edellisen pelin, Sequencen, jalanjälkiä, mutta tarinallisesti aikaisempi osa ei ole välttämätön pelikokemuksen kannalta.
Pelin toimintatapa on varsin yksinkertainen: kartalla on erinäisiä pisteitä, joilla on omat kirjain- ja numeroyhdistelmänsä. Pelaaja voi siis esimerkiksi käskeä Corrinia menemään sijaintiin A1 sanomalla "Corrin, move to Alpha One". Peli prosessoi äänikomennon, ja tunnistaessaan sen pelihahmo siirtyy sijaintiin mukisematta. Vihollisia kohti hahmot ampuvat automaattisesti, ellei toisin käsketä, ja tiettyyn viholliseen kohdistaminen tapahtuu "Focus fire" -komennolla.
Jokaisella hahmolla on käytettävissään pistooli ja tilanteesta riippuen yksi tai kaksi erikoisasetta. Erikoisaseet vaihtelevat aluevahinkoa tekevästä energiakranaatinheittimestä pitkän matkan tarkkuuskivääriin. Jokainen erikoisase kuluttaa pelaajan suojakilpeä tietyn verran, joten erikoisaseen käyttäminen on oma riskitekijänsä, mutta jokainen pyssy on hyödyllinen tietyissä tilanteissa.
Tavallisena strategiapelinä {There Came An Echo} on keskinkertainen, sillä komennot ovat hyvin rajalliset. Tämä on kuitenkin hyvin pieni sivuseikka, sillä äänikomennot tekevät pelistä erityisen kokemuksen, ja ytimekkäät äänikomennot takaavat sen, että ne myöskin toimivat. Hiirellä ja näppäimistöllä peli ei olisi lainkaan vaikea, mutta kun sorminäppäryyden sijaan haastetaan silmä-suu-koordinaatio, voi monella mennä sormi suuhun. Neljän hahmon komentaminen samaan aikaan äänikomennoilla tekevät taistelusta kuin taistelusta hektisen, joten tylsistymään ei pelissä pääse. Peliä on mahdollista pelata myös ilman puhekomentoja, mutta siinä ei ole mitään järkeä. Se on suunniteltu pelattavaksi äänikomennoilla, ja perusnaksuttelua kaipaaville löytyy yllin kyllin muita vaihtoehtoja.

{There Came An Echo}a on yritetty siivittää tarinalla, joka lopahtaa kuitenkin latteaksi. Nörttimaailman ihastuttavimmat ja vihastuttavimmat nimet, kuten Wil Wheaton, Ashly Burch ja Laura Bailey, jakavat mielipiteitä kahtia äänirooleillaan. Muutaman tunnin aikana pelaaja kohtaa ala-arvoista huumoria, hävettävää ateismielitismiä ja ailahtelevia persoonallisuuksia. Jatkuvat tarkoitukselliset aukot juonessa enemmän häiritsevät kuin mukailevat pelin kulkua. Jos tarinaan yrittää keskittyä, voi pelaajalle jäädä käteen lopputekstien rullatessa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kaikki välikohtaukset voi kuitenkin ohittaa, eikä tarina ole pelin pääseikka, joten kokemus ei huonone tarinan vajaavaisuudesta.
Grafiikoiltaan ympäristö on yksinkertaisen miellyttävä. Futuristinen cyberpunk-maailma on neonvärien kyllästämä, ja vaikka seinät muistuttavatkin välillä avaruuslaitoksesta, ei niitä voi kuitenkaan moittia. Ronald Jenkeesin ja Big Giant Circlesin luomat taustamusiikit tekevät taisteluista kuin taisteluista miellyttäviä.
Ääniteknologiaa on vaikea arvioida, sillä vertailukohteita on hyvin vähän. Äänikomennot ovat pelimaailmassa aikaisemmin olleet lähinnä pieniä ominaisuuksia muun pelin saralla, mutta {There Came An Echo} on lähes täydellisesti äänikomentoihin pohjautuva peli. Valitettavasti hiirestä ei voi ihan vielä luopua, sillä kameran liikuttaminen äänikomennoin rajautuu vain hahmoihin ja määrättyihin pisteisiin. Valikoita pääsee selaamaan äänellä, mutta valintoja joutuu asetuksissa hiirellä klikkailemaan.
Pelillä on myös hieman hankaluuksia äänentunnistuksen kanssa, ja vaikka peli tarjoaakin viisi erilaista englannin kielen aksenttia, rallienglanti ei kuulu joukkoon. Suomalaisaksentilla "inglishin" vääntäminen tuottaa pelillä ajoittain hankaluuksia tunnistaa komentoja, ja niitä joutuu välillä toistamaan useamman kerran, ennen kuin ne menevät läpi. Pelintekijät taisivat näyttää keskisormea pelaajalle antaessaan yhdelle ohjattavista hahmoista nimen "Syll", sillä aika ajoin juuri tämä brittiaksentilla mongertava herrasmies ei suostu tottelemaan komentojaan. Onneksi asiaa on huomioitu, sillä jokaiselle komennolle ja hahmolle pystyy määrittämään oman vastikesanan, joten "Syll" olikin allekirjoittaneen pelissä "Jack".
Loppujen lopuksi {There Came An Echo} on lyhyehkö, mutta ainutlaatuinen kokemus. 15 euron hinnalla tämä muutaman tunnin puheseikkailu on miellyttävä muutos arkipäiväisiin peleihin, vaikka tarina ei saavutakaan aivan Hollywood-tasoa. Teknologisesti peliä voi melkein kutsua läpimurroksi. Ääniohjaus on tasolla, josta vielä jokin aika sitten voitiin vain haaveilla. Juuri se tekee {There Came An Echo}sta ainutlaatuisen kokemuksen, joka siivittää puheentunnistusteknologiaa peleissä kohti parempaa tulevaisuutta.


Gamereactor Suomi