The Pickup
Eddie Murphy on hauska tasan kolme sekuntia koko elokuvassa, kun hän rutistaa pannukakun ja imitoi Shaftia. Kaikki muu? Roskaa...
Me Time, The Ridiculous 6, Happy Gilmore 2, Coming 2 America, You People, Murder Mystery, You're Cordially Invited, Red One, The Union, Incoming, Unfrosted, Night School... Viime vuosien suoratoistoon yksinoikeudella saatujen komedioiden määrä, jotka on ahdettu täyteen isoja nimiä, tunnettuja nimiä ja samalla ollen järjettömän tylsiä elokuvia, on lähes järjetön. Suoratoistoleffoilla yleensä ja erityisesti komedioilla/toimintakomedioilla tuntuu olevan kirous, sillä 99% kaikesta tässä genressä julkaistusta on täyttä roskaa. Tämä koskee myös Prime Videon suurta kesäelokuvaa The Pickup.
The Pickupin on ohjannut mies, joka on tehnyt elokuvat Ride Along ja Barbershop, ja se kertoo kahdesta vartijasta, joiden panssaroidun turvakuljetuksen kaappaa hyvin kaunis neito, jonka suunnitelmana on ottaa ajoneuvo haltuunsa, ajaa sillä Atlantic Cityssä sijaitsevaan kasinoon ja varastaa sen holviin päästyään 60 miljoonaa dollaria ennen kuin kukaan huomaa, mitä tapahtuu. Päärooleissa nähdään ei-dynaaminen kaksikko Eddie Murphy (Russell) ja Pete Davidson (Travis), ja tietysti elokuva alkaa sillä, että he inhoavat toisiaan eivätkä halua työskennellä yhdessä, mutta matkan varrella oppivat pitämään toistensa erilaisuudesta. Murphy näyttelee kokenutta, harmaantuvaa veteraania, joka inhoaa ajatusta saada parikseen nuori nousukas Travis, jonka epävarmuus ja vahvistuksen tarve saavat hänet jatkuvasti vaikeuksiin.
The Pickup on sellainen elokuva, jonka kuka tahansa olisi voinut kirjoittaa lautasliinaan stressaavan lounastauon aikana. Vartijoita, panssariautoja, roistoja, takaa-ajoja, muutamia satunnaisia vitsejä ja huumoriyrityksiä, kaunis roisto, joka on vietteli yhden vartijoista, ahdistunut vaimo kotona ja lähestyvä suuri ryöstö, jossa kaikkien on toimittava yhdessä selviytyäkseen. Kaikki tämä on nähty ennenkin, kaikki on tehty ennenkin, eikä tässä ole ajatusta tehdä mitään, mikä tuntuisi ainutlaatuiselta, arvaamattomalta tai tuoreelta, sillä sen sijaan se seuraa täsmälleen kaikkien muiden täsmälleen samanlaisten komedioiden jalanjälkiä.
Nuorempana (48 Hrs., Beverly Hills Cop, The Golden Child) Murphy olisi pystynyt panostamaan tarpeeksi energiaa ja tyylikkäästi esitettyä hölynpölyä tehdäkseen ainakin joistakin kohtauksista todella hauskoja, mutta enää hänessä ei ole huumoria. Murphy, kuten Adam Sandler, on nyt vanha, väsynyt, jopa surullinen katsella. Hänessä ei ole energiaa eikä halua oikeasti viihdyttää, mikä paljastuu kohtaus kohtaukselta, kun hän useimmiten vain lukee repliikkejään ilman minkäänlaista innostusta ja empatiaa, odottaen lihavaa palkkashekkiään.

Pieni studio, savukone ja vihreä valkokangas sekä ihmiset, jotka usein (ja mielellään) aukovat leukojaan. Siinä on tämän komedian resepti.
Davidson liittyy näyttelijäkaartiin, ja toisin kuin Murphy, hän todella yrittää olla hauska, mutta sen sijaan hän ei oikeastaan saa tilaisuutta käyttää patentoitua menestyksekästä gonzo-komediaansa, sillä hän joutuu tyytymään tyypilliseen streaming-tyyliseen, epähauskaan pötypuheeseen, joka on nähty niin paljon jo niin monta vuotta. Siinä ei ole särmää, ei nokkeluutta, ei omaperäisyyttä eikä mitään, mikä saisi minut katsojana katsomaan sen loppuun asti. The Pickup joutuu siis samaan roskakoriin kuin kaikki muutkin tämän arvostelun alussa mainitsemani.
Gamereactor Suomi