The Ghost Writer
Roman Polanski osaa edelleen ohjata trillerin. The Ghost Writer on tiukkatunnelmainen kaksituntinen, jossa Ewan McGregorin esittämä haamukirjoittaja joutuu syvemmälle kansainvälisen politiikan koukeroihin, kuin mikä olisi varsinaisesti terveellistä.
Tapahtumat keskittyvät Britannian entisen pääministerin muistelmiin, jotka pitäisi muokata julkaisukuntoon. Edellinen haamukirjoittaja löytyi hukkuneena merenrannasta, joten aivan rauhallisesta komennuksesta ei ole kyse. Pierce Brosnanin esittämä Adam Lang muistuttaa monella tapaa Tony Blairia, mutta kyseessä ei silti ole elokuvaksi naamioitu poliittinen kommentaari, vaan omilla jaloillaan tukevasti seisova trilleri.
Polanskilla on erityinen taito nostaa jännitystä asettamalla päähenkilönsä erilleen ympäristöstään. The Ghost Writerissa tämä tehdään polanskilaisen etäisillä sivuhahmoilla, sekä sijoittamalla tapahtumat todella karuihin ja pelkistettyihin maisemiin, joissa ohjaajan visuaalinen silmä pääsee täysiin oikeuksiinsa. Autioihin ympäristöihin säästeliäästi sijoitellut hahmot lisäävät eristyksen tuntua, ja tunnelma tiivistyy tasaisesti loppua kohden.
Polanskin ohjaajankyvyt yhdistyvät erinomaisesti McGregorin ja Brosnanin näyttelijäntaitoihin. Erityisesti McGregor tekee uskottavan ja intensiivisen suorituksen. Elokuvassa nähdään myös Olivia Williams jäätävänä rouva Langina, sekä yksi Hollywoodin suurista metodinäyttelijöistä, Eli Wallach, kypsässä 94 vuoden iässä.
Musiikkipuoli on tuttua, ehkä liiankin tuttua aiemmista Polanskin elokuvista. Erityisesti ohjaajan okkulttinen trilleri Yhdeksäs portti nousee mieleen, eikä tämä ole tässä tapauksessa varsinaisesti hyvä asia. Omalaatuinen puhallinmusiikki soveltui todellisuudesta irralliseen seikkailuun, mutta tällaisessa, päivänpolitiikkaa sivuavassa tuotannossa se tuntuu vieraalta ja ajoittain tahattoman komedialliselta. Toiminnallisempia hetkiä onneksi ryyditetään soveliaammilla sävelillä.
Muuten The Ghost Writer on tiukka, pelkistetty paketti, joka noudattelee vanhan koulukunnan laskelmoidun loogisia linjoja. Juonessa edetään askel askeleelta, täsmällisesti ja vääjäämättömästi, ja vaikkei lopputulos olisikaan mikään valtava yllätys, on se silti tyydyttävä.
Gamereactor Suomi