The Future

The Future on paljon indiepiireissä kehua kerännyt draamakomedia, jossa draama on väljähtänyttä ja komedia loistaa poissaolollaan. Se kertoo aspergerisesta pariskunnasta, joka päättää adoptoida kissan eläinsuojasta. Eikä tietenkään mitä tahansa kissaa, vaan sairaan rahjuksen jolla on enää kuusi kuukautta elinaikaa. Eihän kukaan haluaisi testata herkkää sitoutumiskykyään tätä pidemmälle.

Kun selviää, että katissa saattaa pihistä henki vielä viisikin vuotta, saa pariskunta kevyen paskahalvauksen, ja päättää, että kissan kotiin saamiseen menevä kuukausi on heidän viimeisensä vapaina ihmisinä. Näin he alkavat ns. elää täysillä, eroten ensin työpaikoistaan. Tämän jälkeen ideat loppuvatkin kesken, josta seuraa ajelehtimista sekä huonoja päätöksiä.

Pariskunta joutuu tutkiskelemaan suhdettaan, johon varmasti onkin aihetta, mutta asioiden varsinaisen muuttumisen tai kehittymisen jätän teoreettisen fysiikan ongelmaksi. Omat havaintolaitteeni eivät kyenneet sitä mittaamaan. Pääpari vetää roolinsa aivan kuin olisivat rankassa lääkityksessä, ja hahmot huomioon ottaen tämä ei ole välttämättä kaukaa haettua.

Tästä puuduttavasta kestävyysharjoituksesta löytyy myös valopilkkuja, joissa ohjaaja/pääosanesittäjä Miranda July luopuu tyystin realismista, ja siirtyy puhtaaseen fantasiaan. En tiedä onko näiden kohtausten tarkoitus kuvata jo valmiiksi heikoissa pitimissä olleen psyyken hajoamista, mutta ainakin ne ovat mielenkiintoisia. Ja tällä en muuten sitten tarkoita sitä seikkaa, että alussa mainittu kissa toimii myös leffan (todella ärsyttävänä) kertojanäänenä.

Yhteenvetona, tämä on leffa jonka alussa et pidä päähenkilöistä, ja jonka lopussa vihaat heitä aivan valtavasti. Jos tämä olisi mitenkään ollut käsikirjoittajan tarkoitus, voisi tämä olla jonkinlainen riemuvoitto, mutta ikävä kyllä se ei tainnut sitä olla. Suositellaan vain paatuneimmille hipstereille, joiden suosikkielokuvien yhdistävä hakusana on aina "whimsical".