The Ball

Ruotsalaisen Teotl Studiosin debyyttipeli {The Ball} on alkujaan {Unreal Tournament III}:een tarkoitettu modifikaatio, josta on kilpailuvoittojen ja suosion kautta kasvanut kaupallinen tuote. Pelin kehitystarinassa on paljon samaa umpisurkean cyberpunk-länkkäri {Damnation}in kanssa, mutta {The Ball} ei tavoittele suuren blockbuster-pelin paikkaa kauppojen hyllyiltä. Maltillisesti PC:n budjettiluokkaan muovattu peli pyrkii tarjoamaan pienen mutta mielenkiintoisen seikkailun fysiikkapohjaisten pulmien parissa, valtavaa palloa hyödyntäen.

{The Ball} on kuvattu kokonaan hahmon silmistä, ja sen pelimekaniikka on pohjimmiltaan tuttu kaikille räiskintäpelejä pelanneille. Aivan kuin Valven {Portal}issa, {The Ball}issa ei kuitenkaan ammuta vihollisia suoraan. Kädessä keikkuva ase on enemmänkin työkalu, jolla ollaan vuorovaikutuksessa pelimaailman kanssa.

Peli alkaa, kun suurta vuorta tutkivaa arkeologijoukkoa kohtaa onnettomuus, jonka seurauksena pelaajan hahmo putoaa syvään luolaan. Ilman välitöntä ulospääsyä pelaaja tutkii luolaa syvemmälle ja kohtaa merkillisen näköisen - mahdollisesti muukalaislähtöisen - aseen, jolla voi vetää tai työntää suurikokoista metallikuulaa. Kahdesta toiminnosta tulee pelin perusmekaniikka. Vetämällä palloa puoleensa pallon voi pitää kiinni aseessa, jolloin sitä voi myös työnnellä ympäri aina vain merkillisemmiksi käyviä luolastoja. Esimerkiksi erässä vaiheessa pelaaja kohtaa ansan, jossa seinästä alkaa sataa nuolia. Tilanteesta selviää vain kuljettamalla palloa vierellään suojanaan. Toisaalta pallon voi kirjaimellisesti sysätä eteenpäin, mikä soveltuu sen pyöräyttämiseen laavakentän yli tai oven läpi. Tarvittaessa pallo toimii vaikka alustana ansan ylityksessä. Pelaajan on jatkuvasti otettava pallo huomioon ja löydettävä oikeat tavat hyödyntää sen ominaisuuksia kussakin tilanteessa. Pallosta muodostuukin melkeinpä pelin toinen päähahmo.

{The Ball}in ainutlaatuinen idea on sen suurin valtti, mutta Teotl ei tunnu saavan siitä aivan kaikkea irti. Pallon kanssa leikkiminen jää suurelta osin peruskauraksi, eikä se tuota samanlaista ahaa-elämystä kuin {Portal}in seiniä halkovat portaalit. Pelin alku on hidas ja koostuu varsin tavanomaisista nappipulmista, joissa pallo asetetaan toiselle napille ja itse astutaan toiselle. Myöhemmin mukaan tulee mahdollisuus köyttää palloon muita kappaleita ja levittää pallolla öljyä tulen siirtämiseksi paikasta toiseen, mutta se jokin tietty kipinä jää silti uupumaan. Potentiaalia olisi parempaankin. Vasta loppupuolen painovoimalla pelehtivät pulmat, joissa pelaaja liitelee palloon luoman voimakentän avulla korkeuksiin, päästävät hauskuuden valloilleen.

Pelin tarina ei etene juuri alkuasetelmaa syvemmälle, mutta pulmanratkontaa rytmitetään toimintakohtauksilla. Vaikka peli ei missään nimessä ole toimintapainotteinen, tulee aina välillä vastaan zombijoukkoja ja hieman suurempia pomovastuksia. Ideana on pyörittää palloa vihollisten päälle samalla näiden iskuja väistellen, mutta kohtaukset istuvat kokonaisuuteen nihkeästi ja tuottavat turhaa panikointia raskaasti käyttäytyvän metallikuulan kanssa. Peli tallentaa etenemisen käytännössä koko ajan, joten turpasauna ei sinänsä maksa vaivaa, mutta toisaalta epäonnistumisen pelon poistaminen myös alleviivaa taistelun puutteellisuutta.

Muinaisia raunioita kuitenkin tutkii ihan mielellään pulmatilanteiden rauhallisemmassa hengessä, sillä visuaalisesti {The Ball} on ladattavien pelien kärkikastia. Vaikka väripaletissa paistaakin taustalla lymyävän Unreal-moottorin tietty geneerisyys, on maisemiin saatu elävyyttä merkillisin seinämerkinnöin ja paikoin avautuvien laajempien alueiden muodossa. Ensimmäisen persoonan kuvakulma ei ehkä kuitenkaan ole optimaalisin tämän tyyliseen peliin, jossa palloa tulee raahattua suoraan nenän edessä. Vaikka pallo muuttuukin tällöin miltei läpinäkyväksi, on silmien edessä pyörivä häivekuva silti jossain määrin häiritsevä, varsinkin ahtaissa paikoissa.

{The Ball} on jälleen osoitus siitä, ettei huippupelien tekeminen ole helppoa. Vaikka kyseessä on ollut ensiluokkainen modi, ei se täysin onnistu vakuuttamaan kaupallisena pelinä. Pulmajuuristaan huolimatta se tuntuu haikailevan myyvemmän toiminnan perään - tietämättä täysin, mitä sen kanssa tehdä. Jos peli olisi panostanut päälle liimattujen toimintaosuuksien sijaan innovatiivisempaan pulmanratkontaan ja pintaraapaisua syvempään tarinankerrontaan, kokonaisuus olisi voinut tuntua pyöreämmältä, täyteläisemmältä ja enemmän oikealta aivonystyröitä hellivältä seikkailulta. Teotl Studiosin debyyttijulkaisulle on nostettava hattua siitä, että se yrittää jotain erilaista, mutta ehkä se ei sittenkään uskalla olla riittävän erilainen nostaakseen Pallon omaan luokkaansa.