Terapiassa

Weston on pätevä terapeutti, joka osaa puhua potilailleen hyvin, mutta jonka oma elämä on pirstaloitumassa. Westonin avioliitto on kriisissä, hän on vieraantunut lapsistaan ja elämä tuntuu olevan umpikujassa. Westoniin ihastuneen potilaan avoin flirtti tekee pakotietä etsivän miehen elämän houkuttavan kiusalliseksi ja muiden potilaiden ongelmiin paneutuminen käy jatkuvasti työläämmäksi. Weston hiljalleen tajuaa tarvitsevansa itsekin ammattiauttajan apua, mutta yrittäessään kommunikoida vaimonsa tai terapeuttinsa kanssa hän onnistuu vain sanomaan juuri ne väärät asiat.
Sarja on rakennettu mielenkiintoisesti: sitä esitetään jokaisena arkipäivänä, eli normaalin 20 jakson esityskauden sijasta kyseessä on 43 osaa kattava kausi. Jokainen jakso on puolituntinen terapiasessio, jossa istutaan hyvin kalustetussa huoneessa ja pelkästään puhutaan. Koska minkäänlaisia efektejä ei ole eikä tule, koko sarja luottaa vähäeleisyyden ja ennen kaikkea vahvojen näyttelijäsuoritusten voimaan. Terapiassa onnistuukin tässä valtavan hienosti. Jokainen sarjan kahdeksasta vakituisesta näyttelijästä pistää itsensä täysillä likoon. Hahmojen äänenpainot, ruumiinkieli sekä dialogi ovat vähintäänkin uskottavia, ja tällaisista suorituksista kumpuavat, tunnelatauksiltaan voimakkaat kohtaukset ovat parhaimmillaan vavahduttavan voimakasta seurattavaa.
Koska kyseessä on kuitenkin draamasarja, juonenkäänteitä on löydyttävä. Terapiassa kärsiikin paikoitellen väkinäisyyden haamusta sekä epäuskottavista reaktioista tilanteiden kehittymiseen.On kuin hahmot väkisinkin yrittäisivät rypeä ongelmissaan vaan entistä syvemmälle. Rehelliset näyttelijäsuoritukset kuitenkin pitävät sarjan kirkkaasti pinnalla, ja etenkin Westonin, tämän vaimon (Michelle Forbes) ja terapeutin (Dianne Wiest) väliset, julmastikin viiltävät keskustelut vetävät väkisinkin hiljaiseksi.