Strike Vector

Ensimmäisen persoonan räiskinnät käydään nykytekniikasta huolimatta lähinnä kahdessa ulottuvuudessa. {Strike Vector} lisää tuttuun tiimi- ja soolotappoon mielenkiintoisen lisäulottuvuuden, joskin hieman epätasaisin lopputuloksin.

Avaruusjääkärit on pelissä vaihdettu muokattaviin lentohärveleihin. Siinä missä perinteisissä räiskinnöissä kipitetään lähinnä erilaisilla tasoilla, vapaasti joka suuntaan lentäminen tuottaa spatiaalisen avaruuden hahmottamiseen aivan uusia haasteita. Lennokit kykenevät vaihtamaan alusmoodin ja sivuttaisliikkeisiin kykenevän leijuntamoodin välillä. Ensimmäinen toimii parhaiten vihollista lähestyttäessä tai karkuun paineltaessa. Jälkimmäisen kanssa on helpompi väijyttää takaa-ajajia, tehdä pikaisia käännöksiä tai jäädä tykkitornin tavoin paikoilleen tarkkoja osumia varten. Aseita saa kyytiin kaksi, yhden molemmille hiiren napeille itsenäisesti ammuttaviksi.

Asevalikoima koostuu varsin "realistisista" raketeista, konetykeistä sun muista torrakoista. Osa vaatii todella tarkkaa tähtäämistä, toisissa lukitus avittaa osumaan nopeissa tilanteissa. Itselleni mieluisaksi vakiintui tulinopeudeltaan suurten konekiväärien käyttö. Avaruusasemien sisällä käytävissä väännöissä haulikot olivat varsin pätevä ratkaisu. Asevalikoimaa on kohtuullisesti, mutta efekteihin olisi toivonut tukun lisää ytyä sekä näössä että kuulossa.

Kokemustasojen kertyminen palkitaan puhtaasti kosmeettisilla päivityksillä aluksen ulkoasuun ja pelaajakorttiin. Kolmesta eri osasta koostuvan avaruushävittäjän voi värjätä monilla eri tavoilla. Oletettavasti tulevissa lisäosissa juuri kosmeettisia palikoita tulee lisää. Tosin nopeissa tilanteissa muiden tuunattuja kuolemankiesejä tuskin ehtii hirveästi ihailemaan.

Mukaan saa myös passiivisen ja aktiivisen erikoisominaisuuden, jotka vaihtelevat häiveteknologiasta superzoomiin ja erilaisiin miinoitteisiin. Kaikki palikat ovat käytössä heti pelin alusta lähtien, joten pelikenttä on siltä osin tasainen niin aloittelijalle kuin veteraanille. Siihen se tasaisuus sitten loppuukin, sillä syvien mekaniikkojen vuoksi veteraaneilla on selkeä kuristusote vasta-aloittelijoihin. Tehokas pujottelu pienessä tilassa vaatii totuttelua sekä ohjausmetodeihin että kenttiin. Myöhemmin mukaan hyppäävä saa siis vaurautua ottamaan ensimmäisillä kerroilla rehellisesti turpiin ja oppimaan sitä kautta pelin niksit.

Kenttiä on vaihtelevasti isoista avaruusasemista cyberpunk-henkisiin sokkelokaupunkeihin ja teollisuuslaitoksiin. Suurimpien kenttien heikkous on tyhjyyden tunne, jota vain korostaa verrattain verkkainen alusten liikenopeus. Peliseuraa tästä moninpeliin keskittyvästä räiminnästä löytyy vielä vähänpuoleisesti, minkä vuoksi väännöt jäivät yleensä alle kymmenen hengen kahinoihin. Pienemmissä kentissä sekin onneksi riittää hyvin, sillä haastava kolmiulotteinen liikkuminen, aseilla sihtailu ja kuolettavat rakennelmiin törmäämiset pitävät adrenaliinitasoa yllä.

Pelillä on hieno idea, jonka toteutus on melkein kohdallaan. Pieni jatkokehittely olisi tehnyt pelille hyvää, sillä osa käyttöliittymästä, grafiikasta ja sisällöstä kaipaisi vielä kuukauden pari hienosäätöä. Nykyisellään peli tuntuu siltä, että se olisi avoimessa betassa ennen lopullista julkaisua. Rohkaisevaa on se, että pelistudio on ilmoittanut kaiken jatkossa julkaistavan lisämateriaalin olevan ilmaista, joten mukana roikkuakseen lompakkoa ei tarvitse enää myöhemmin kaivaa esiin.