Spy
Agenttisähellys ei onnistu täysin yhdistämään vastakkaisia puoliaan.
Spy on alusta loppuun saakka Paul Feigin elokuva. 2000-luvulla ohjaamisesta innostunut näyttelijä on tällä kertaa sekä kirjoittanut, tuottanut että ohjannut leffansa, mahdollisesti Bridesmaidsin tuoman menestyksen voimin. Samaisesta elokuvasta on tarttunut mukaan myös näyttelijä Melissa McCarthy, josta on muodostunut vakionaama Feigin tuotannoissa.
Spy on tietysti parodia moderneista agenttirainoista, mutta se lähestyy aihetta omaperäisestä kulmasta. Vaikka mukana on hölmöileviä versioita tunnetuista arkkityypeistä, on pääosassa CIA:n analyytikko Susan Cooper, joka viettää normaalisti aikansa kellarissa, avustaen kenttäväkeä etäältä.

Cooperia näyttelevä McCarthy on tukevanpuoleinen nainen, ja tästä revitäänkin elokuvassa huumoria aika tavalla. Tämä olisi näin 2010-luvulla melkoisen epäilyttävä lähtökohta, ellei Feig saisi Susanin kiusaajia näyttämään niin ikäviltä pölvästeiltä. Lisäksi leffan dialogi on etenkin loukkausten saralla sangen kekseliästä, eikä Susan ole todellakaan mikään heittopussi.
Spyn toimintakohtaukset on toteutettu samalla pieteetillä kuin oikeissakin agenttileffoissa. Mukana on tietenkin aavistuksen verran enemmän slapstickiä, mutta nyt ei todellakaan olla missään Naked Gun-meiningeissä. Joukossa on huomattavan rankkaa väkivaltaa, joten raina on ikärajansa ansainnut.
Feig on pyrkinyt tuomaan komediaansa toiminnan lisäksi runsaasti inhimillistä lämpöä, joka näkyy mm. naishahmojen hallitsevassa asemassa, mutta lopputulos kärsii silti sävyongelmista. Käsikirjoitus kun pursuaa jos jonkinlaista eritehuumoria ja ruudulla heiluvia peniksiä. En väitä etteikö näitä elementtejä voisi yhdistää, mutta nyt tunnelma heittelehtii turhan jyrkästi laidasta laitaan.
Lopulta Spy kärsii kuitenkin pituudestaan. Yli kaksituntiseksi venähtänyt tarina pysähtelee tuon tuostakin pitkiin keskustelukohtauksiin. Ohjaaja rakastaa selvästi omaa dialogiaan, ja vaikka olenkin jo myöntänyt sen olevan laadukasta, pitäisi sitä pystyä karsimaan rytmityksen sulavuuden säilyttämiseksi.
Näyttelijäkaartista ei voi toisaalta valittaa ollenkaan. McCarthy on kaikilla tavoin vankka koomikko ja näyttelijä, ja Feig osaa pelata tämän vahvuuksia ohjauksessaan. McCarthyä on tukemassa mm. hulvaton koomikko Miranda Hart sekä toimintakasvo Jason Statham, joka on omassa roolissaan yksi elokuvan ehdottomista vahvuuksista. Stat tekee rankkaa pilaa sekä itsestään että esittämistään hahmoista ja vetää hommat upean övereiksi.
Jos Feig olisi ollut valmis saksimaan omaa käsikirjoitustaan ja vähentämään shokkihuumorin määrää, voisi Spy olla melkoinen klassikko genressään. Nyt se jää "vain" hyväksi ja osin progressiiviseksi joskin epätasaiseksi komediaksi, joka sopii lähinnä katsojille, jotka tykkäävät vähän roisimmasta meiningistä.
Bluray-julkaisu sisältää runsaasti lisämateriaalia etenkin mokakohtauksista pitäville.


Gamereactor Suomi