Spiders 3D

Tunnetuin New Yorkia ravistellut massiivisen kokoinen elukka taitaa olla King Kong. Nyt on kuitenkin digitaalitehosteisten hämähäkkien aika laittaa ranttaliksi. Mitään uutta tai ihmeellistä ei ole luvassa, mutta Spiders 3D viihdyttää oivasti kestonsa ajan.

Jostain syystä pidän hämähäkkiaiheisista elokuvista. Siksi rankkaan muun muassa Araknofobian (1990) ja Kahdeksanjalkaiset kummajaiset (2002) hyviksi pätkiksi. Tarinallisesti Spiders 3D yrittää olla enemmän tieteiselokuviin kallellaan, mutta lopputulos lähinnä huvittaa. Siksi leffa kannattaakin ottaa melkein komediana.

Venäläisillä on ollut asekokeilu avaruudessa, joka menee tietenkin pieleen. Satelliitin palanen putoaa New Yorkiin ja kohta paikat alkavat kuhista kahdeksanjalkaisia. Molempien maiden armeijat ovat kovasti kiinnostuneita, koska sovelluksilla olisi paljon turvallisuuspoliittisia vaikutuksia.

Tarina kulkee ennalta-arvattavia polkuja eikä epäloogisuuksia kannata jäädä pohdiskelemaan. Aloittaen nyt vaikka siitä, miksi ihmeessä hengenvaarallista tiedekokeilua toteutetaan keskellä miljoonakaupunkia, eikä kuljeteta hämiksiä vaikka keskelle Nevadan autiomaata. Joka tapauksessa digitaalihämähäkkien rellestys on sujuvasti etenevää, jolloin ihmisille jää lähinnä statistien rooli. Henkilöhahmoista jäävät mieleen ainoastaan kylmähermoinen perheenisä ja yllättävän helposti esimiestensä käskyjä uhmaava mustaihoinen sotamies. Lopulta tietenkin paukkuu isosti ja rauha palaa kaupunkiin ainakin mahdolliseen jatko-osaan asti.

Tehosteet ovat tämän rainan pääosassa, ja digitaaliset hämähäkit ovat varsin onnistuneita. Ajoittain illuusio rikkoutuu lievän muovisuuden vuoksi, mutta eipä tätä muutenkaan ihan vakavissaan kannata katsoa. Musiikki on valittu kummallisesti: pimpeli pompeli ei useinkaan tue käsillä olevaa toimintaa lainkaan, vaan pomppaa esille erottuen itsenäisesti muusta kokonaisuudesta.

Lisämateriaaleja ei ole lainkaan, mutta eipä tällaisesta leffasta olisi lisätietoa halunnutkaan. Kokonaisuutena Spiders 3D on kivaa viihdettä, kunhan muistaa jättää aivonsa sinne narikkaan eikä liiaksi analysoi näkemäänsä.