Singstar Suomipop

Kaikki varmasti tietävät jo, miltä Singstar näyttää. Taustalla pyörii kappaleen musiikkivideo, etualalla nuotteja kuvaavat sävelvaihtelut ja alla pyörii sanoitukset. Sitten yritetään pysytellä suurinpiirtein oikeiden nuottien tuntumassa. Mitä lähemmäs alkuperäistä tulkintaa laulannallaan pääsee, sitä paremmat pisteet tulee. Peliä voi laulaa yksin, kaksin tai porukalla, ja se tarjoaa useamman hauskan tavan ottaa laulajista mittaa. Tuttua huttua, siis.

Singstar saa Suomipopin myötä jälleen laajennusta. Singstar-levyt sisältävät aina koko pelin ja parisenkymmentä kappaletta laulettavaksi. Kolmospleikkarin tapauksessa levyt tuovat myös pääsyn Singstore-kauppaan, josta voi ladata lisää kappaleita repertuaariin levyillä tulleiden lisäksi. {Singstar Suomipop} sisältää pari tuoretta hittibiisiä, pari poppiskappaletta muutaman vuoden takaa sekä jokusen vanhemmankin arkistoista kaivetun aarteen taikka muinaisjäänteen, musiikkimausta riippuen. Ja koska on uutta laulettavaa, on aika kasata uusi raati yhteen, ja koetella kuuloelimiä oikein urakalla.

{Singstar Suomipop} herätti kahtiajakoisia tuntemuksia. Toisaalta kotimaiset biisit Singstar-levyillä tapaavat olemaan kovia sanoja illanvietoissa, ja aiempi Suomiaiheinen levy, Suomirock, on ehdottomasti koko tarjonnan kärkilevyjä. Tällä kertaa kappalevalinnat eivät kuitenkaan kokonaisuutena säväyttäneet, sillä tosihittien joukossa on useampi teos joiden päätyminen levylle herätti ihmetystä. Toisaalta on ihan hyvä ettei levy pysy tunnettuimpien hittien linjalla, koska silloin mukaan saattaa mahtua jokunen valtavirran reunamilla purjehtinut kultahippunen. Toisaalta joidenkin kappaleiden kohdalla alettiin epäillä biisin päätyneen levylle vain, koska se on niin puhkisoitettu tai unohdettu, ettei se enää tekisi kauppaansa missään muussa muodossa kuin Singstar-levyn täytekappaleena. Ja onhan on myös niin, että legendaarisimmat bändit kuten vaikkapa Eppu Normaali alkaa olla aiemmilla Singstar-levyillä jo niin hyvin edustettuna, että niiden kiistatta ansaittu paikka tällä kyseisellä levyllä täytyy täyttää vähän vähemmän tunnetulla biisillä. Kokonaisuudesta riitti kuitenkin kaikille useampi biisi esitettäväksi, ja kiistattomia tähtiäkin oli joukossa.

Yksi levyn tuomista illan kohokohdista löytyi levyllä olleiden Suomihiphop-biisien muodossa. Vaikka kappaleita on vain kolme, muodostui niistä ehdotonta Singstar-klassikkokamaa välittömästi: Ison H:n ja Elastisen tahtiin räbäyttäminen on yksinkertaisesti niin hillittömän hauskaa että oksat pois. Vaikka rap-mittari väittäisikin riimittelyn sujuvan keinuhevosen taidolla se ei haittaa, sillä leveitä B-boy-eleitä apinoivat raatilaiset olivat poikkeuksetta niin
fiiliksissä hokiessaan homman hoitamista että pisteet jäi tiukimmassakin tiimikisassa täysin taka-alalle.

Levyllä oli vielä toinenkin ennalta-arvaamaton positiivinen yllätys. Toisinaan Singstarin duettomoodi jättää kakkoslaulajan osaksi stemmojen ja taustalaulun hymisemisen sillä välin, kun toinen pelaaja saa hoitaa varsinaisen kappaleen hoilaamisen. Tällä levyllä ilmiötä ei ollut oikeastaan lainkaan. Stemmoja oli hyvin rajatusti, eikä niissäkään toinen laulaja jäänyt lainkaan kakkosmiehen asemaan, vaan sai päästellä tasavertaisesti duettoparinsa kanssa.

Kaiken kaikkiaan {Singstar Suomipop} on hyvä lajinsa edustaja. Kappalevalikoimasta voi olla montaa mieltä, mutta meidän porukalle sieltä löytyi kyllä laulettavaa. Toiset pääsivät fiilistelemään yläasteenaikaisia diskohittejä, toiset lauloivat duettona sitä parisuhteelle merkittävintä biisiään, ja koko porukka hirnui estoitta Neon 2:n runopoikien liehuleteille bändin videolla. Kappaleiden toteutus Singstar-laulettaviksi oli hyvä - etenkin duettototeutukset
oli parempia kuin keskimäärin. Mikäli aiemmat kolmospleikkarin Singstarit ovat jättäneet kylmiksi, kannattaa tämän tarjonta katsastaa läpi. Singstar on ilman pienintäkään epäilystä laulupelien kuningas, ja yksikin PS3:n levy antaa pääsyn sekä Singstoren laajaan biisivalikoimaan että vanhojen nurkissa lojuvien kakkospleikkarin Singstar-levyjen kappaleisiin.