Sim City Societies

Alussa olivat suo, kuokka - eikä mitään muuta. Suo oli autio, keskeltä puuton neva, kunnes rakensin siihen halvan asuntovaunualueen ja aivan kylkeen salakapakan, jotta humalaisella Jussilla on käveltävänään lyhyempi matka kotiin.

Näin hienosti ei ala edes Linnan romaani, mutta kaikkien aikojen kaupunkisimulaatio SimCity saa vihdoin jatkoa. Vaikka Yhteiskunnat onkin niin erilainen näkemys aiemmista kaupunginrakenteluista että voidaan puhua lähes eri pelityypistä, on se siitä huolimatta erinomainen peli. {Caesar IV}:llä kannuksensa hankkinut Tilted Mill Entertainment napsaisee SimCityjen perinteisestä palapelistä puolet pois ja tuo tilalle kevyen hiekkalaatikkostrategian, jossa myös Simseillä on osansa.

Alussa pelaaja saa valittavakseen yhden kolmesta vaihtoehdosta. Peruspelissä erilaiset rakennukset avautuvat pelaajalle pikkuhiljaa erinäisten tavoitteiden muodossa. Tässä pelitavassa myös tavoitellaan mitaleja, mikä onkin tärkein ja lähes ainoa tavoite koko pelissä. Toisessa vaihtoehdossa käytettävänä on loputon määrä Simoleoneita, suomeksi sanottuna rahaa on ihan simona, joten kaupungin toteutus ei jää liian tiukasta kukkarosta kiinni. Vapaassa pelissä ei taas ole muita rajoitteita kuin oma mielikuvitus, sillä kaikki rakennukset ovat saatavilla, mitään tavotteita ei ole, ja sosiaaliset energiat eivät vaikuta toisiinsa.

Sosiaaliset energiat ovat SimCityn suola, sillä kaikki vaikuttavat kaikkeen ja mitään ei ole ilman toista. Energioita on kuusi: Tuottavuus, vauraus, luovuus, henkisyys, määräysvalta ja tietämys. Nämä asiat myös luovat kaupunkien tunnelman, ikäänkuin sielun, jonka mukaan pelissä edetään. Pienessä hippiyhteisössä luovuus on tärkeässä osassa, ja asukkaiden onnellisuus nostetaan kattoon kolmen päivän työviikoilla ja runsaalla viihdetarjonnalla. Totalitäärisessä määräysvallassa asukkaat ovat vain yhteiskuntaa varten luotuja vallankäytön välineitä, jossa lain koura on pitkä ja vahva ja esimerkiksi henkisyydelle ei uhrata ajatustakaan.

Energioiden tuottavuutta ja kulutusta hallitaan pelaajan rakentamilla rakennuksilla, esimerkiksi Tiedekeskus tuottaa tietämystä mutta kuluttaa samalla luovuutta. Rakennukset vaikuttavat myös Simien toimintaan, sillä liian paljon toiminnallista viihdettä sisältävät kaupungit tekevät ihmisistä laiskoja, työtävieroksuvia luusereita, jotka pahimmassa tapauksessa saavat potkut töistä pysähdyttyään joka aamu ihailemaan vaikkapa katutaidetta. Ja mikäli kaupungin asukkaat eivät ole tyytyväisiä, tuottavuus tippuu ja pahimmassa tapauksessa ihmiset järjestävät mielenosoituksia ja kapinoivat pormestaria vastaan. Pelaajan haasteeksi jääkin luovia näiden valintojen edessä ja muokata omalla toiminnallaan kaupungista ja sen asukkaista sellaisia kuin haluaa, josta päästäänkin pelin hauskimpaan osaan, eli ikioman kaupungin rakentamiseen.

Kaupungin tyyli määräytyy lopulta siellä olevien rakennusten mukaan, ja pelin rakennusvalikoista voi suodattaa ainoastaan tietyntyyppisiä rakennuksia esiin. Romanttisista rakennuksista löytyy lähinnä Turun saaristoon sopivia kartanoita, henkinen kaupunki taas huokuu herra Buddhan perintöä. Ulos funkkis, oma valintani on kyberpunkkis. Näennäisesti tyytyväisten työttömien hitsareiden kaupunki syntyy kilometrien pituisen kadun varrelle vieri viereen rakennettujen korkeiden vuokrakerrostalojen avulla. Ruoho pois ja asvalttia tilalle - eivät paremmasta raukat tiedä. Mutta ei sen niin väliä, määräysvalta tappiin ja lisää tympeitä betonilähiöitä, sillä tässä yhteiskunnassa ei tyytyväisiä hyvällä katsota. Työpaikat ovat lihajalostamoja ja muita teollisia laitoksia, joissa oikeasti työskennellään eikä vain valiteta. Kun kansan pitää tarpeeksi lyhyessä lieassa, ei huvituksia tarvita senkään vertaa. Riittää kunhan on kapakka siellä, kauppa täällä. Urbaanin lähiön hyvänä puolena voi myös pitää sitä, että vuokrakasarmeihin mahtuu huomattavasti enemmän ihmisiä kuin vaikkapa rivitaloihin ja mitä enemmän kansaa, sitä enemmän kaupungin kassaan virtaa rahaa.

Jokaisella kaupungin asukkaalla on oma persoonallisuus. Pelaaja voi halutessaan seurata yhden asukkaan toimia kaupungissa, tarkkailla miten hän asuu ja missä käy töissä, onko hänellä kotonaan luksustuotteita ynnä muuta mukavaa. Eri asuinalueiden asukkeja seuraamalla saakin tarpeellista tietoa siitä, mitä milläkin alueella pitäisi parantaa ja mihin Simit eivät ole tyytyväisiä. Jos vaikuttaa esimerkiksi siltä, että ihmisten terveys kärsii, kannattaa alueelle sijoittaa rakennuksia joilla on terveyttä kohentava erityisvaikutus. Tällainen on muun muassa kasvitieteellinen puutarha, joka nostaa Simien vastustuskykyä sairauksia vastaan. Myös sähkön tuottaminen vaikuttaa asukkaiden terveyteen, sillä siinä missä hiilivoimala tuottaa halvalla paljon energiaa, se myös saastuttaa kaupunkia ja pian metropolin yllä leijailee sairastuttava savusumu. Tuuli- ja aurinkovoimalat ovat ympäristöystävällinen vaihtoehto, mutta ne tuottavat vain noin kymmenyksen sähköenergiaa muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Pelaajan tulee siis luovia eri vaihtoehtojen ristiaallokossa ja punnita tekemisiään tarkasti, sillä vaihtoehtoja on runsaasti ja kaikissa on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.

SimCity Yhteiskunnat on pohjimmiltaan mukavan kevyt rakentelupeli, mutta aiempien osien tyyliseksi varsinaiseksi simulaatioksi sitä ei voi kutsua. Tämän voi kuitenkin laskea myös plussaksi, sillä peli ei sisällä lainkaan tylsää mikromanagerointia ja pelaaminen on sujuvaa sekä kevyttä viihdettä. Kaupungin suunnittelu on äärimmäisen koukuttavaa, mutta vähäinen tavoitteellisuus syö pelin pitkäikäisyyttä ja vähentää mielenkiintoa siinä vaiheessa, kun kaupungin palaset alkavat olla kohdallaan ja kaikki toimii ikään kuin itsekseen. Peliä voi kuitenkin lähes varauksetta suositella kaikille kevyistä simulaatioista kiinnostuneille. Varsinkin vapaassa pelissä voi mielikuvituksen päästää irti ja rakentaa joko unelmiensa tai painajaistensa kaupungin ilman turhia tavoitteita.