Sherlock Holmes

Holmesin (Robert Downey Jr.) ja Watsonin (Jude Law) uusimpaan työnkuvaan kuuluu nykytrendejä mukaillen pahaa taikuutta käyttävän sedän metsästäminen. Kyseinen Pääpahis, itsetietoisesti nimetty lordi Blackwood (Mark Strong) saa hirttotuomion, mutta eipä aikaakaan kun äijä nähdään taas kävelevän pystypäin. Etsiväkaksikon avuksi ja riesaksi saapuu myös Holmesin vanha heila Irene Adler (Rachel McAdams).

Holmesista on Ritchien käsissä karissut elegantti charmi ja tilalle on tullut kokaiinihöyryissä leijuva egosentrinen renttu. Downey Jr. toki on kyseisessä roolissa kuin kotonaan ja onnistuu luomaan Holmesista puitteista huolimatta uskottavan. Watson puolestaan on päättänyt siirtyä hempeilemään, ja elokuvan toinen pääjuonista onkin Holmesin mustasukkaisuus Watsonin tulevaa puolisoa kohtaan. Aikuiset miehet kisailevat ja naljailevat kuin 15-vuotiaat konsanaan, mikä saa heidän suhteensa näyttämään miltei homoeroottiselta.

Toinen selkeä painoalue on toimintakohtaukset. Ritchie rakastelee omia suosikkejaan, joten elokuva pursuaa melkoisesti menoa ja meininkiä. Toimintarainalle on kuitenkin läiskäisty K13, mikä pitää suolet ja veriroiskeet vähäisinä. Tyylikkäästi pukeutuneet herrat ovat kuitenkin jokseenkin omituinen näky tehosteiden räiskeessä, eivätkä hypyt ja ketteryydetkään ole sulavimpia. Vaikka kuvaus on kuitenkin kaikin puolin onnistunutta, olisi toimintahidastuksia voinut olla vähemmänkin.

Elokuva on omalaatuinen sekoitus Sherlock Holmesin tyylikästä mystiikkaa ja taikuuden värittämiä toimintapläjäyksiä. Mikäli elokuvalta ei odota liikoja, voi se paikoittain olla toimivaa arkipäivän nollaamista yksinkertaisella huumorilla ja tyhjänpäiväisillä visuaalisilla ilotteluilla.