Secret Agent Clank

Pelattavuuden kannalta ongelmia on lukuisia. Pelin kamera on kelvoton. Se on liian alhaalla ja lähellä pelihahmoa, mikä johtaa turhiin kuolemiin ja ärsytykseen. Hypyistä laskeutuminen pienille alustoille on tuuripeliä ja aiheuttaa tahattomia virheitä. Ratchetin areenoilla pelattavat vankilakohtaukset ovat kameran puutteista johtuen väkinäisen haasteellisia. Hidas kamera ja pyöreän muotoinen kenttä merkitsevät taistelua kuvan ulkopuolelta tulevia vihollisia vastaan.

Pelihahmojen ohjaamiseen käytetään risti- ja analogiohjaimia. Valinnan mukaan toista hyödynnetään perusliikkumiseen ja toista sivuaskelten ottamiseen. Molemmat ohjaustyylit ovat puutteellisia ja tarkkuutta vaativat liikkeet ovat hankalia. Ohjauksen edestakainen vaihtelu nopeissa taisteluissa on tuskaista ja olisi ollut vältettävissä paremmin suunnitelluilla kontrolleilla.

Pelin kenttäsuunnittelu on suurimmaksi osaksi suoraviivaista juoksentelua alueissa, joissa ei ole juurikaan tutkittavaa. Väliin mahtuu hyviä kenttiä, mutta niitä on liian harvoin. {Ratchet & Clank} -pelien vahvuus on ollut aseilla räiskiminen ja se on myös Secret Agent Clankin toimivinta antia. Joten on harmillista ja ihmeellistä, että sitä on niin vähän. Useimmissa kentissä peliä voi pelata mätkinnän ja ammuskelun lisäksi hiiviskelemällä, jonka pelimekaniikka on toteutettu päämäärättömästi. Ruudulla ei ole mittaria, joka kertoisi Clankin olevan piilossa vihollisilta. Pelaaja ei voi olla varma huomaamattomuudestaan, eikä asiaa helpota vihollisten satunnainen havainnointikyky. Kenttiä keinotekoisesti rajoittavat näkymättömät seinät ja huonosti sijoitetut tarkistuspisteet vähentävät peli-iloa.

Secret Agent Clankiin on sekoitettu turhan monia pelityylejä. Perinteisen tasoloikkaräiskinnän lisäksi mukana on myös rytmi- lento-, ajo- ja ongelmanratkaisuosioita. Rytmipeli, jossa ei ole seurattavaa rytmiä on vaikeaa pelata. Musiikki ja nappien painelu tulevat eri tahtiin ja summittaisesti. Clankin kolmella pienellä apurobotilla pelattavat tasot ovat mielenkiintoinen lisä. Heidän kentät ovat kekseliäimpiä ja niissä on aika ajoin mukavaa, joskin ilmeistä, ongelmanratkaisua. Lukitut ovet avataan pelissä pelaamalla {Puyo Pop} -peliä muistuttavaa minipeliä, joka on haasteeton, yksinkertainen ja ylikäytetty este.

Ratkaisu ympätä peliin kaikkea laadullisesti heikompaa sisältöä tuntuu käsittämättömältä ja antaa kuvan pelintekijöiden taitojen vajavuudesta. Pelattavuuden monipuolisuudella yritetään kompensoida pelisuunnittelun puutteita.

Pelin ulkoasu on onnistuneimmillaan kaunista katseltavaa, mutta jälki vaihtelee paljon. Osa pelin maisemista näyttää huomattavasti yksityiskohtaisemmilta ja hienommilta kuin toiset. Ankeimmissa kentissä peli näyttää vaisulta, mutta grafiikan piirtoetäisyys on sentään aina hyvä. Räiskinnän kannalta on hyvä, että grafiikka rullaa sulavasti suurimmissakin joukkotaisteluissa.

Pelitilanteiden tunnelatausta ei kyetä nostamaan lattealla, taustalle häviävällä hissimusiikilla. Äänitehosteet ovat heikkoja ja ääninäyttely on puolestaan persoonatonta, pakonomaista vääntämistä. Huumori sentään toimii paikoitellen. Sarjan aiemmista osista tunnetun Kapteeni Qwarkin pelattavat kentät ovat hauskimmasta päästä. Mieletön teatteritaistelu jäi erityisesti mieleen. Myös Ratchetin suihkukohtaukset huvittavat, mutta usein vitsit latistuvat jo ennen huippukohtaa.

Secret Agent Clank on tuskaisen kaksijakoinen. Pelaaminen on parhaimmillaan kekseliästä ja nautittavaa, kun taas huonoimmillaan peli muistuttaa ensimmäisiä kolmiulotteisia tasoloikkia ajalta, jolloin niitä ei vielä yksinkertaisesti osattu tehdä. Pelin parhaat puolet eivät pysty nostamaan noin 8 tunnin pituista kokonaisuutta keskinkertaisuuden yläpuolelle.