Ronin

Kokeillessani {Ronin}ia ensimmäisen kerran en ymmärtänyt sen ideaa, tosin olosuhteet eivät olleet otolliset. Hyppäsin testaukseen kesken demon, eikä ohjausta tai pelin konseptia avattu millään tavalla. Aikaakaan ei ollut tarpeeksi, joten kokemus jäi lyhyeksi ja sekavaksi. Pelin sarjakuvamainen ulkoasu onnistui kuitenkin heti herättämään kiinnostukseni. Meno oli sarjakuvamaista, ja päähenkilö toi elävästi mieleeni Quentin Tarantinon Kill Bill -leffat. Olin erittäin tyytyväinen päästessäni testaamaan pelin demoa uudelleen myöhemmin. Tällä kertaa onnistuin pääsemään sisälle peliin, sillä alussa annettavat neuvot avasivat minulle sen idean.

Testin alussa mieleeni hiippaili muistikuvia {Gunpoint}ista, joka oli Suspicious Developmentsin noir-henkinen tasoloikka. Se oli mainio peli, jonka suurimmaksi synniksi nousi lyhyt kesto. Tosiasiassa {Ronin} ja {Gunpoint} eroavat toisistaan lopulta paljon. {Ronin}issa on esimerkiksi kaksijakoinen pelimekaniikka, joka sekoittaa reaaliaikaista ja vuoropohjaista pelaamista näppärästi toisiinsa. Seinien kiipeileminen, ikkunoiden läpi syöksyminen ja köysien varassa heiluminen tapahtuu täysin reaaliajassa, mutta viholliseen törmätessä toiminta vaihtuu saumattomasti vuoropohjaiseksi.

Liikkuminen tuntui aluksi "tahmealta", mikä toisaalta helpotti tarkkojen liikkeiden suorittamista. Kentät eivät ole simppeleitä putkia, vaan jokaisessa on omat hienoutensa. Tasosuunnittelua voi ja täytyy hyödyntää vihollisia vastaan, ja lisäksi kentissä tulee ajoittain eteen pieniä pulmia. Yksi esimerkki tällaisesta on vaikkapa rikkoutumattomalta vaikuttava ikkuna. Sitä se ei kuitenkaan ole, tosin sen säpälöiminen vaatii katolta hyppäämistä ja oikea-ajoitteista heilahdusta köyden avulla. Liike-energian kasvaminen riittää tuollon heittämään kypäräpäisen kostajamme lasin läpi.

Lasin läpi räsähtäminen saattaa hyvinkin saattaa päähahmon nenäkkäin vastustajan kanssa. Ampuma-aseilla varustetut tarkat vihut ottavat pelaajan hahmon välittömästi tähtäimeensä, mutta toiminta soljuu tästä eteenpäin vuoroissa. Niinpä laukauksen edestä ehtii loikkaamaan hyvin turvaan ennen vastustajan viipaloimista. Monien vastustajien kanssa homma muuttuu hieman monimutkaiseemmaksi, vaikka heidän tähtäyslinjansa kuvataankin viivoilla. Haarniskoituja samuraita vastaan taisteleminen vastaa pienen pulmapähkinän ratkaisemista.

Nämä kovemmat vastustajat vaativat kaksi lyöntiä kuollakseen, mikä tekee taisteluista melkoista balettia. Paikallaan ei voi pysyä, sillä samalla täytyy väistellä muiden ampumia luoteja ja löytää oikea aika ja paikka uudelle iskulle. Mitä enemmän vihollisia on vastassa, sitä vaikeammaksi toiminta muuttuu. Jopa perusvartijoista tulee astetta kuolettavampia silloin kun heidän seurassaan on yksikin samurai. Ympäristön arkkitehtuuri tukee hyvin toimintaa, ja parhaan hyökkäyssuunnan hahmottaminen on tärkeää. Rakennukset avaavat myös mahdollisuuksia vihujen nitistämiseen vaihtelevimmilla tavoilla. Heidät voi kiskaista vaikkapa kattoon tai kaataa lattialle päälle loikkaamalla. Makaavat jantterit pistetään tietenkin kylmästi päiviltä tappavalla iskulla, sillä tässä pelissä ei ole mahdollisuutta pasifistiseen lähestymiseen.

Pienet symbolit kertovat milloin voi tehdä jotain. Usein vaihtoehdot liittyvät jotenkin hyökkäykseen, olipa kyseessä sitten miekalla sivaltaminen tai sen heittäminen. Tosin välillä vastaan tulee myös muita erikoistoimintoja.

Demossa oli yhteensä kolme erilaista kenttää ja läpäisin sen muutaman kerran. Kokonaisuus huipentui tietyn henkilön kuolemaan, tosin en tiedä miksi hänen täytyi heittää veivinsä. Ehkä se selviää sitten kokoversiossa. Hänen luokseen pääseminen vaati välillä melkoista kikkailua, ja pelistä saattaa kehkeytyä erittäin haastava tasoloikka. Pelimekaniikat toimivat hyvin, ja jokainen kohtaaminen vastustajien kanssa heittää eteen erilaisen pulman. Toivottavasti koko paketti on yhtä tiivis ja timmi kokonaisuus.

Saattaisit myös pitää näistä peleistä:

{Gunpoint}

{Counterspy}

{Monaco: What's Yours is Mine}