Rampart

Rampart ei nimestään huolimatta keskity 1990-luvulla tapahtuneeseen poliisiskandaaliin Los Angelesissa, joskin se sijoittuu sen maininkeihin. Suurille kuvioille ei kuitenkaan ole tilaa elokuvassa joka kuuluu sataprosenttisesti Woody Harrelsonille. Vanhan liiton poliisia esittävä Harrelson on Rampartin kivijalka, ja elokuvasta nauttiminen riippuu paljolti siitä kuinka paljon tätä arvostaa.

Brown on kyttä joka elää ei vain yhden vaan kahden ex-vaimon ja näiden tytärten nurkissa. Hän on turhautunut ja väkivaltainen, joten ei ole yllättävää, kun tämä videoidaan pieksemässä epäiltyä keskellä kirkasta päivää. Laitoksella ei ole varaa ylimääräisiin skandaaleihin, ja Brown eristäytyy ympäröivästä maailmasta, vajoten syvemmälle ja syvemmälle viinan ja pillereiden kurimukseen.

Kyseessä ei siis ole mitään uutta tai vallankumouksellista. Kuviota voisi jopa oikeutetusti syyttää omaperäisyyden puutteesta. Se mikä erottaa Rampartin lukuisista veljistään on osin James Ellroyn väsäämä käsikirjoitus ja monellakin tapaa äkkiväärä lähestymistapa tuttuihin kuvioihin.

Vaikka kässäri ei ole puhdasta Ellroyta, on tämän tyyli selvästi kuultavissa hahmojen sanailussa. Tämäkin meinaa silti välillä hukkua siihen omalaatuiseen, hapuilevaan tyyliin jolla Moverman on leffan ohjannut. Kuvakulmilla ja leikkauksilla kikkaillaan, ja jotkut kohtaukset on rajattu suoraan sanottuna omituisesti. Itse en ole tämän tyylin ystävä, koska sen vuoksi mm. Sigorney Weaverin ja Steve Buscemin valmiiksi vähäiset osuudet elokuvassa joutuvat vielä entisestäänkin marginaaliin.

Rampartin hahmodynamiikasta on hieman vaikea saada otetta juuri niiden yksityiskohtien vuoksi jotka erottavat sen muista vastaavista leffoista. Brownin kahdesta ex-vaimosta ja tyttäristä muodostuva omalaatuinen uusperhe on toki tuore veto, mutta se ei varsinaisesti palvele mitään tarkoitusta käsikirjoituksessa. On kuin siinä olisi otettu moniulotteisia hahmoja ja leikelty näistä vain yhtä luonteenpiirrettä kuvastavia paperinukkeja, joille on sitten annettu nimet. Pienempi määrä kokonaisempia hahmoja olisi kenties toiminut paremmin.

Yhteenvetona Rampart on kunnianhimoisesti käsikirjoitettu elokuva teemoista jotka on nähty sata kertaa ennenkin. Se ei yllä tavoittelemalleen tasolle, mutta se on jotain erilaista, ja Harrelson tekee siinä hienon suorituksen. Suositellaan niille jotka tykkäävät pohdiskella draaman rakennetta.