Predator

Predator oli toiminnan ammattilaisen, John McTiernanin ensimmäinen suurta huomiota saavuttanut ohjaustyö, ja se muistetaan myös yhtenä Arnold Schwarzeneggerin merkittävimmistä elokuvista. Kun tähän soppaan sekoitetaan vielä joukko erinomaisesti valikoituja kanssanäyttelijöitä, vanhan koulukunnan efektityötä ja aitoa poikamaista innostusta, on lopputuloksena vertaansa vailla oleva toimintapläjäys.

Leffa on ikääntynyt arvokkaasti, huolimatta pienestä budjetistaan. Efektit eivät kenties ole sitä tuoreinta standardia, mutta Stan Winstonin suunnittelema Predator-puku on napakymppi, josta ei olla päästy paremmaksi muissa, jo lukuisiksi käyneissä Predator-elokuvissa.

Paremmaksi ei olla päästy muutenkaan, koska alkuperäinen on edelleen myös paras. Raina tekee keskenkaiken genrenvaihdoksen toimintaleffasta kauhuun ja scifiin, ja onnistui aikanaan yllättämään yleisönsä täysin. Se on kaikkine machoiluineen puhdasverinen 80-luvun tuote, mutta siinä piilee myös yllättävää syvyyttä, jonka McTiernan paljastaa kommenttiraidallaan. Vaikka ohjaaja kuulostaakin siltä, että hänet on yhytetty joko pitkän baari-illan aikana tai sitä seuranneena aamuna, on tämä kaikessa rehellisyydessään kommenttiraitojen aatelia.

McTiernan peittoaa Predatorissa ammattitaidollaan monet nuoremmista ohjaajista. Vaikka elokuva tapahtuukin viidakossa ja toimintaa piisaa, säilyy katsojilla selkeä kuva ympäröivästä tilasta. Suurimmassa osassa moderneja toimintaleffoja tämä jää arvausten varaan, vaikka toiminta sijoittuisi hyvinkin yksioikoiseen tilaan, kuten lentokoneeseen.

Blu-ray tuo viidakon kotikatsomoihin pääosin selkeänä ja terävänä, joitakin merkittäviä poikkeamia lukuun ottamatta. Lisämateriaaleissa piisaa, ja itse Kuvernaattoria kuullaan moneen otteeseen, unohtamatta tämän virkaveljeä, Jesse "The Body" Venturaa.

Predator on toiminnallisen elokuvaillan varma valinta, genrensä klassikko johon ajan hammas ei juurikaan ole pystynyt.