Motocross Madness

Moni asia on muuttunut sitten alkuperäisen Motocross Madness -sarjan. Microsoft on julkaissut konsolin, Yhdysvallat on saanut tummaihoisen presidentin eikä kukaan muista enää Spice Girlsin kappaleita. Xbox Live Arcadessa vastikään julkaistu {Motocross Madness} herättelee pärräsarjaa eloon, mutta täysin eri tavoittein kuin edeltäjänsä. Realismin sijaan fokuksena on hauska ajaminen Xboxin omien avatar-hahmojen keikkuessa kahvoissa.

Kympin hintaiseksi latauspeliksi MXM:n puitteet ovat yllättävän täysiveriset. Avattavaa on runsaanpuoleisesti, grafiikka tukee muokkautuvaa maastoa ja kolme eri ympäristöäkin ovat oikeasti aika isoja. Dynaamisesta mudasta kohistiin vielä muutama vuosi takaperin vallankumouksellisena ominaisuutena, kun Playstation 3 ja {Motorstorm} lanseerattiin. Nyt lähestulkoon sama asia on saatu puristettua piskuisen latauspelin mittoihin.

Driftaukselle on oma nappinsa. Mutkiin voi tulla kaasu pohjassa, napata B:n pohjaan ja kääntää sisään.

Grafiikka on muutenkin nättiä ripauksella segamaista aurinkoista värikkyyttä. Karikatyyrimäiset avatar-hahmot istuvat puolipiirrosmaiseen kuvitukseen hyvin, ja koska hahmot ovat stailattavissa paitsi pelin myös Xboxin itsensä puitteissa, voi viivalla nähdä vilkuttelemassa mitä merkillisimpiä tyyppejä Master Chiefistä {Assassin's Creed}in Ezioon. Pelin sisällä avatariaan voi tuunata mm. motocrosshanskoilla tai villisti kiiltävällä palokypärällä.

Ympäristöt ovat myös vapaasti tutkittavissa Exploration-moodissa. Egyptissä voi hyppiä dyyneillä ja ihailla pyramideja, Australiassa kurvaillaan kauniilla rannikolla ja Islannissa syöksytään jäärailosta tulivuoren liepeille. Kolme muuta pelimuotoa ovat Race, Rivals ja Trick Session. Näistä erityisesti Rivals liittyy Bike Clubiin, joka on Autologin kaltainen palvelu kavereiden keskinäiseen kilvoitteluun parhaimmista suorituksista.

Temput lähtevät suuntaohjaimen ja X:n, Y:n tai B:n yhdistelmästä. Olkanapeilla voi lisäksi heittää perää ilmassa ja kalastella kovempia kertoimia.

Trick Session ja näyttävimmät stuntit ovat alkuunsa lukittuna, mikä tuntuu rajoittavalta varhaisissa kisoissa, mutta onneksi lukitusten aukeamista ei tarvitse odotella kauaa. Temppuilu on tärkeä osa moodia kuin moodia, koska se tuo kokemuspisteitä ja boostia, jota taas tarvitaan korkeammalle lentämiseen. Ympäristöistä löytyy kolikoita ja hankalammin saavutettavia keräilyesineitä, jotka kantavat rahaa pankkiin. Niillä taasen voi päivittää pyöräänsä tai ostaa uuden.

Ajaminen tuo mieleen muutaman vuoden takaisen {Pure}n, eikä reipas revittely käy turhan ryppyotsaiseksi, vaikka välillä pöpelikköön mennäänkin. On kuitenkin harmi, että ratoja on vain kourallinen ja eivätkä ne ole varsinaisesti mieleenpainuvia elämyksiä. Vaikka radoilla on vaihtoehtoisia oikoreittejä, oikeastaan vain Islannin viimeinen lenkki, jossa geysirit ja tulivuori pauhaavat, poikkeaa kaavasta. Suurimmaksi rasitteeksi nouseekin sisältö, joka käy itseääntoistavaksi muutamassa tunnissa.

Boostit täyteen keräävä on kirjaimellisesti liekeissä.

Myös ajofysiikka kärsii lievästä epätarkkuudesta. Välillä pyörät tuntuvat liukuvan kaltevilla pinnoilla enemmän kuin olisi tarpeen tai temput tyssäävät ihmeellisiin asentoihin. Se verottaa eritoten Exploration-moodia, jossa on tarpeen kikkailla pienemmistäkin väliköistä kaikkien aarteiden saamiseksi. Kisoissa asiaan ei ehdi kiinnittää huomiota, mutta sen sijaan ruudunpäivitys voisi olla sulavampikin.

Paremmalla ratavalikoimalla ja pienellä lisäviimeistelyllä mahdollisuuksia olisi ollut isompaankin comebackiin, mutta hintaansa suhteutettuna MXM ei ole hullumpi tekele. Se on itse asiassa parempi kuin uskalsin odottaa. Helppo yksinpeli ei pelaajia kauaa pidättele, mutta sen funktiona on lähinnä sisällön avaaminen. Epäsuora ja suora moninpeli ovat {Motocross Madness}in pihvi, jolla tyydyttää satunnaisen pikkunälän mielellään. Kannattaa vain varmistaa, että seuraa löytyy, koska Xbox Live Arcaden kevyttä linjaa mukaillen pelinhaku ei ole erityisen tehokas.