Metal Gear Solid Δ: Snake Eater

On äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotonta, löytää kattavaa näkökulmaa sellaisen pelin upouudesta uusintaversiosta, joka on nykyään luokiteltava antiikiksi, koska se riippuu täysin kunkin yksittäisen kuluttajan ja hänen erityisen ostoasenteensa ja -tilanteensa ratkaisevasta kontekstista. Mitä odotamme "uusintaversiolta"? Onko se vain uudelleen luotua graafista aineistoa, jolla pyritään kertomaan täsmälleen sama tarina uudelleen? Vai onko kyseessä eräänlainen remix, uudelleentulkinta?

Itse olen kahden vaiheilla, sillä Final Fantasy VII: Remaken tapa käynnistää vuoropuhelu itsensä kanssa ja itsestään on edelleen yksi jännittävimmistä metakäänteistä, joita olen kokenut, mutta samalla ymmärrän sen väitteen, jonka mukaan uusintaversioiden pitäisi tavallaan kohdella lähdemateriaalia kunnioittavasti ja huolellisesti.

Olipa kuka tahansa, restaurointityö Metal Gear Solid Δ: Snake Eaterin takana on tehty täydellisesti, vaikkakin muutama esiin nostamisen arvoinen ongelma, jotka koskevat kaikkia edellä mainitusta asenteesta ja näkökulmasta riippumatta, mutta sitä lukuun ottamatta peli, tai ainakin itse pääpeli, pysyy uskollisena... no, itselleen, joten on vaikea määritellä, mitä oikeastaan tarvitaan, jotta voisin suositella sitä.

Ennen kaikkea on tärkeää korostaa, että lukuun ottamatta muutamia pieniä elämänlaatua parantavia ominaisuuksia ja kahta toissijaista, erillistä pelitilaa nimeltä "Snake Vs." ja "Fox Hunt", tämä on sisällöltään uskollinen kopio alkuperäisestä Metal Gear Solid 3: Snake Eaterista vuodelta 2004. Tuolloin sain pelin syntymäpäivälahjaksi 12-vuotiaana eräältä pelaamisesta kiinnostuneelta perheenjäseneltä, ja vietin noin 12 kuukautta pelatessani sitä pikkuveljeni kanssa. Se oli meille johdatus kehittyneeseen, omalaatuiseen ja täysin ainutlaatuiseen maailmankaikkeuteen, johon emme olleet millään tavalla valmistautuneet omaksumaan ja suhtautumaan näin nuorena, mutta se on edelleen yksi 34-vuotisen elämäni hienoimmista pelimuistoista.

Metal Gear Solid Δ: Snake Eater on siis tervetullut jälleennäkeminen, ja kun täsmälleen sama kokemus luodaan uudelleen Unreal Engine 5:llä, on selvää, että jo pelkästään tästä syystä se on ostohinnan arvoinen niille meistä, jotka ovat kaivanneet Metal Gearia sen puhtaimmassa muodossa ja jotka tuntevat sykkivää nostalgiaa jo pelkästä ajatuksesta kokea Naked Snake -seikkailu kokonaisuudessaan ilman, että meidän tarvitsee huolehtia mistään muutoksista, joita meidän on ehkä kohdattava.

Tekniikka sen taustalla on laajalti hyväksytty. Ei, tämä ei ole ehdolla uusimpien konsolialustojen kauneimmaksi peliksi, mutta se ei myöskään ole suorastaan alavireinen. Se on riittävän yksityiskohtainen, riittävän sulava ja riittävän uskollinen alkuperäisen pelin hengelle, jotta se on riittävä uudelleenluominen Snake Eaterin visuaalisesta identiteetistä ja sovittaa sen nykyaikaisiin puitteisiin. Sanon "riittävä", koska pelin yleinen graafinen yksityiskohtaisuus on siistiä olematta kuitenkaan räikeää. Hahmomallit eivät pääse lähellekään Naughty Dogin ilmaisuvoimaa, eikä pelin ruudunpäivitysnopeus ole yhtä silkkisen sulava kuin Doom: The Dark Agesissa. PS5 Pro:lla, johon suurin osa tästä arvostelusta perustuu, peli näyttää hyvältä, mutta se ei ole niin hieno, että sinun pitäisi kuumeisesti nostaa leukasi ylös lattialta pelin edetessä. Xbox Series ja tavallisella PS5:llä on kaksi grafiikka-asetusta, Quality 4K/30fps ja Performance 4K/60fps, joista Pro:lla ei ole valinnanvaraa, mutta Doom: The Dark Agesin suorituskyvyn huomioon ottaen Konamin olisi pitänyt pystyä antamaan molemmat, varsinkin kun Performance skaalautuu 4K:ksi jostain niinkin niukasta kuin 1080p:stä.

Lisäksi musiikki kuulostaa upealta, ääninäyttely säilyttää saman kitschisen sävyn, joka on antanut pelille niin selkeän ja legendaarisen identiteetin, ja yhdistettynä hieman vapaampaan kameraan päivitetyissä ohjaimissa (halutessaan voi valita myös klassisen asetelman) Metal Gear Solid Δ: Snake Eater vaikuttaa modernilta ja optimoidulta, joskin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Tämä herättää mielenkiintoisen keskustelun siitä, pitäisikö näiden klassisten, vanhempien pelien uusintaversioiden päivittää kyseisiä pelejä jyrkemmin. Olisiko esimerkiksi Konamin pitänyt sisällyttää enemmän elementtejä Metal Gear Solid V: The Phantom Painistä? Vai pitäisikö jokainen vanhentunut maneeri säilyttää hinnalla millä hyvänsä, koska juuri ne antavat pelille sen viehätyksen? Itselläni ei ole vastausta, mutta voin vilpittömästi sanoa, että ensimmäisen tunnin aikana tapahtuneen hieman kiusallisen jälleennäkemisen jälkeen löysin nopeasti uudelleen valtavan rakkauteni tätä eeppistä kylmän sodan draamaa kohtaan, vaikka Snaken ohjaaminen tuntuukin huomattavasti paremmalta nykyaikaisissa Metal Gear -peleissä. Minulle henkilökohtaisesti koko jälleennäkeminen on ollut kerronnallisella, mekaanisella ja rakenteellisella tasolla sen arvoista.

Kun puhutaan tietyn pelin laajentamisesta remakeilla/remasterilla, on olemassa upouusi tila nimeltä Fox Hunt, mutta se tulee saataville vasta joskus tänä syksynä. Se on jokseenkin kummallinen päätös, ja muutamat näkemämme jaksot viittaavat varsin viihdyttävään moninpelitilaan. Sitten on vielä Snake vs. Monkey, joka on varsin viihdyttävä pikkujuttu, jossa ainakin PlayStationilla metsästetään apinoita Ape Escapessa. Pelissä on kahdeksan erilaista tehtävää, joilla on oma varsin huvittava ja meta-henkinen johdantonsa, ja joissa pitää neutralisoida edellä mainitut apinat aikarajassa. Se ei ole erityisen syvällinen, vaan pelkkä klassinen aikatehtävä, mutta suhteessa koko Kojiman suunnittelufilosofian omintakeiseen puoleen se sopii varsin hyvin.

Tästä huolimatta on melko helppo väittää, että pienimmätkin muutokset, kuten Evanin huomattavasti muuttunut ulkonäkö, joka johtuu pelin graafisten resurssien uudelleenluomisesta Unreal Engine 5:llä, ovat vieneet pelistä osan sen särmikkäästä viehätyksestä, mutta Konami on myös pysynyt äärimmäisen uskollisena pelille, jota monet, minä mukaan lukien, rakastavat niin paljon. On vaikeampi antaa anteeksi pieniä suorituskykyongelmia siellä täällä ja kaksi hieman keskinkertaista grafiikka-asetusta konsolilla, mutta samaan aikaan tämä on silti erinomainen tapa tutustua sarjaan uusille tulokkaille ja vaikuttava kunnianosoitus tuntijoille. Bravo.