Lips: Party Classics

{Lips: Party Classics} on sisäistänyt bilelevyjen olennaisen jutun. Juuri kukaan ei varmaankaan löydä levyltä sitä omaa lenppariartistiaan, mutta jokainen löytää ainakin kymmenen klassikkoa, ikivihreää tai yhden hitin ihmettä, joiden kertosäettä on joskus laulanut ruotsinlaivalla kaljapäissään. Ratkaisu on loistava - kerrankin on lupa keilottaa isoon ääneen kaikkia niitä biisejä, joista ei muuten kehtaisi tunnustaa tykkäävänsä.

Pelimekaanisesti Party Classics ei tuo Lipsiin muuta uutta kuin kappalevalikoimansa. Tämä pätee sekä hyvässä että huonossa. Vireen, rytmin ja vibratojen tunnistus toimii mainiosti, mutta välillä outo mikrofoniviive ilmestyy häiritsemään suoritusta. Valikot ovat selkeät ja biisien valinta helppoa sillä valikko näyttää kaikilla omistetuilla levyillä olevat biisit - latausajat ovat kuitenkin hävyttömän pitkät ja levyä joutuu yhä vaihtamaan, jos haluttu ralli on eri letulla. Verkkopelimahdollisuudet kaipaisivat yhä selkeytystä - ja vakautta, sillä erään testisession aikana haasteiden lähettäminen ei onnistunut ollenkaan. Pelin ensilevyllä ärsyttäneet mikrofonieleet sen sijaan toimivat nyt mainiosti - välisoittoihin sijoitettu rock-elejumppa ei häiritse laulamista yhtään, vaan vikittelee bilefiilikseen juuri niin kuin on tarkoituskin.

Biisivalikoiman pitäisi olla tuttu jokaiselle, joka on kuunnellut radiota viimeisen 30 vuoden aikana. Ikivihreimpiä klassikoita edustavat Nancy Sinatran These Boots are Made for Walking, Gloria Gaynorin I Will Survive sekä Kissin hard rock -klassikko Rock and Roll All Nite. Balladiosastosta tykkäävät voivat revitellä Alannah Mylesin Black Velvetin voimin tai vääntää siirappinamikat kaakkoon Foreignerin I Want To Know What Love Isin tahdissa, ja jos ilta uhkaa mennä liian vakavaksi, jään murtaa varmasti Right Said Fredin Too Sexy tai Village Peoplen Y.M.C.A.. Omansa saavat myös R&B:n, stadionrokin ja jämäkän perusrokin ystävät. Tuttuuden ja tyylien laajuuden lisäksi biisivalikoimassa on kohdallaan myös vaikeustasojen kirjo - esimerkiksi kierojen rytmivaihteluiden ystäviä viehättää varmasti Don McLeanin versio American Piesta.

Ei silti niin hyvää ettei jotain jupistavaa. Muutamia kappaleista on yksinkertaisen mahdoton laulaa soolona siitä yksinkertaisesta syystä, että sovitukset ovat täysin päättömiä. Mr Bigin To Be With You on sabotoitu valitsemalla kaksistemmaisen kertosäkeistön laulettavat rivit ihan miten sattuu, ja REMin Shiny Happy Peoplen soolosovitus on ilmeisesti tehty ihmisille, jotka eivät hengitä laulaessaan. Biletilanteessa epämääräisten sovitusten aiheuttama pistehävikki ei välttämättä itketä hirveästi, mutta jos tykkää myös pelaamalla pelata laulupelejä eikä vain käyttää niitä karaokeautomaattina, moinen kampitus korpeaa.

Kokonaisuutena {Lips: Party Classics} on kuitenkin mainio bilekappaleiden kokoelma, joka tarjoaa aikaisempia Lips-levyjä selkeästi vähemmän jenkkipainotteisen valikoiman (tai ehkä niin perusjenkkiläisen, että biisit tunnetaan meilläkin). Teknisesti mikään ei muutu, mutta biisivalikoiman puolesta lisälevy tarjoaa lisää juuri sitä, mitä vankka karaokepelien fani kaipaakin. Intohimoiset laulupelaajat voivat surutta rukata arvosanaa yhdellä ylöspäin.