Lego Batman

Toimintapainotteinen seikkailupeli aiheuttaa pettymyksen uudistusten vähyydellä. Pelaaminen on jokaiselle sarjaan tutustuneelle välittömästi tuttua, niin hyvässä kuin pahassa. Pelin rakenne ei ole kokenut muutoksia, ja eteneminen koostuu vihollisten hakkaamisesta, tasoloikinnasta sekä kevyestä ongelmanratkonnasta. Myös kenttien Lego-rakennelmien tuhoaminen ja uudelleen kyhääminen ovat keskeisessä asemassa.

Pelissä on kaksi tarinatilaa: yksi Batmanille ja Robinille sekä toinen arkkivihollisille, kuten Pingviinille, Kissanaisella ja Jokerille. Pelattavaa on yhteensä 30 kenttää. Batmanilla ja Robinilla pelattavissa kentissä kaksikko saa vaihdettavista puvuista uusia kykyjä, kuten liitelyn, pommien räjäyttämisen ja magneettisilla pinnoilla kävelyn. Gotham Cityyn sijoittuvat kentät kulkevat kaupungin slummien laitapuolilta myös eläintarhaan, pankkiin ja huvipuistoon. Yksinkertainen ja samankaltainen kenttäsuunnittelu on tylsimmillään Batmanin kentissä, mutta konnilla pelattavat tasot ovat pelin parasta antia. Silloin pelissä on kekseliäämpää yritystä ja kelmien liikkeet sekä kyvyt tekevät pelaamisesta miellyttävämpää.

Pintapuolisesti hauska asenne ja Lego-tyylittely riittävät vain tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen vihollisten ja ympäristön loputon itseään toistava mäiskintä alkaa tuntua puuduttavalta. Peliltä kaipaa turhaan sisällön monipuolisuutta. Traveller's Tales nojaa liialti tuttuun ja suosittuun konseptiin, eikä ole uskaltanut uudistaa peliä oleellisesti. Vaikka sarja on alkanut jo edellisen sukupolven koneilla vuonna 2005 ja kattaa monta osaa, eivät pelintekijät ole korjanneet sen selkeimpiä puutteita: kameraa ja ohjausta. Sivuttainen kamerakulma jättää hahmot välillä kohtiin, joista niitä ei edes näe ja tekee usein tilan syvyyssuunnan hahmottamisen liian hankalaksi. Epälooginen kamera yhdessä jähmeän ja epätarkan ohjauksen kanssa johtaa tahattomiin kuolemiin. Pelimekaniikka on heikoimmillaan tasohyppelykohdissa ja huonosti toteutetuissa ajoneuvoilla pelattavissa kentissä.

Lego-pelien tunnusmerkki ja yksi vahvuuksista ovat olleet pohjamateriaalina toimivien elokuvien kekseliäs parodiointi. Tuttujen kohtausten hauskat Lego-versiot ovat palkinneet peleissä etenemisen. Lego Batmanin välikuvien komiikka on kovin heikkotasoista. Hahmojen tunarointi ja kaatuilu eivät naurata, kun välianimaatioissa ei ole elokuvallista vertauskohdetta pilkantekoon. On suuri pettymys, että Lego Batman ei ole hauska.

Pelaaminen on aivan liian helppoa ja ainoa satunnainen haaste tulee pelisuunnittelun puutteista. Pelin läpäisee alle kymmenessä tunnissa, jonka jälkeen kenttiin voi palata lisätutkimisen perässä. Lego-fanaatikoille peli tarjoaa suuren määrän avattavia salaisuuksia. Kaksinpelissä kaveri korvaa ontuvan tekoälyhahmon, jolloin peli-ilo kasvaa suuremmaksi. Valitettavasti yhteistyötilaa ei voi pelata verkossa.

Lego Batmanin ulkoasu on tismalleen samanlaista kuin aiemminkin. Palikat ovat vaihtuneet synkemmiksi, ja grafiikka näyttää hienosti legomaiselta. Muutamaa tuttua Batman-melodiaa lukuun ottamatta taustamusiikki on ihmeellisen vaisua ja ponnetonta. Pelin äänitehosteet ovat minimaalisia ja kuulostavat latteilta. Traveller's Tales olisi voinut tarttua äänisuunnitteluun aivan erilaisella luovuudella. Kun Lego-palikoihin ei ole liitettävissä oikeita ääniä, olisi ollut mahdollista rakentaa yllättäviä ja hauskoja tehosteita vain mielikuvitus rajana.

Lego-pelit ovat tulleet pisteeseen, jossa pelintekijöiden on aika tehdä sisällön kriittistä uudelleenarviointia. Sarja kaipaa raikkaita ideoita sekä vanhanaikaisen ja kömpelön pelimekaniikan terävöittämistä. Toivoa sopii, että väistämätön seuraava peli saa pidemmän kehitysajan ja sarja palaa entistä ehompana tekemään huvittavaa parodiaa. Tällaisenaan Lego Batmanista saavat eniten irti nuoremmat pelaajat sekä sarjan kovimmat ystävät.