Korppi

Historiallisten hahmojen lainailu mitä omalaatuisimpiin elokuviin on tätä päivää, ja jos presidentti Lincoln metsästää vampyyrejä, voi Edgar Allan Poe yhtä hyvin metsästää sarjamurhaajaa. Näin ainakin James McTeiguen elokuvassa, jossa makaaberin runoilijakirjailijan kenkiin astuu John Cusack.

Tämä onkin Korpin ensimmäinen kompastuskivi, koska Cusack ei yksinkertaisesti sovi yksiin käsikirjoittajan näkemykseen Poesta. Kärsivän neron sijasta yleisölle tarjotaan satunnaisesti räiskähtelevä eksentrikko, joka on yksi ilmeisimmistä Nic Cage -rooleista mitä olen hetkeen nähnyt. Kenties rooli kirjoitettiinkin ensin Cage mielessä, koska se selittäisi paljon Korpista yleensäkin.

V for Vendettan ohjannut McTeigue osaa tunnetusta vääntää ison vaihteen silmään tarvittaessa, mutta jokin tuntuu tällä kertaa pidätelleen häntä, aivan samaan tapaan kuin Cusack näyttää tekevän hieman valjua ja varovaista tulkintaa omalaatuisesta hahmosta. Näin Korppi jääkin itsensä liian vakavasti ottavaksi, tavanomaiseksi pukudraaman ja sarjamurhaajaleffan ristisiitokseksi.

Itse olisin toivonut, että leffan tekijöillä olisi ollut pokkaa vain vetää kaikki kunnolla överiksi, ja tehdä Poesta kuumeinen ja absinttipäissään sekoileva Cage-hahmo. Samalla Poen kirjoituksiin perustuvista murhista olisi voinut puristaa kaiken irti, ja elokuvasta olisi voinut tulla jopa jotain erikoista ja mieleenpainuvaa.

Korpin valitettavaa keskinkertaisuutta korostetaan unohdettavilla roolisuorituksilla, ylivoimaisella sarjamurhaajalla jolla tuntuu olevan kaikki maailman raha ja aika käytössään, ja todella kummallisella tahdituksella joka venyttää tylsiä kohtauksia ja puolestaan nopeuttaa mielenkiintoisia. Käsikirjoituksen kaari on muutenkin todella epätasainen ja tökkivä. Ainoaksi plussaksi jäävät ajoittain komeat lavasteet.

Poen ystävien on syytä miinustaa lopullisesta arvosanasta vielä kenties piste tai kaksi.