Itse Ilkimys

Ranskalaisen Illumination Entertainmentin Universalille askartelema animaatiofilmi kertoo pahiksesta nimeltä Gru. Pitkänokkainen pahan airut elää maailmassa jossa häiritsevät supersankarit loistavat poissaolollaan, joten hän on vapaa kyhäämään megalomaanisia suunnitelmia apulaistensa kanssa. Ikävä kyllä Gru ei ole koskaan yltänyt A-luokan tempauksiin, ja niinpä Pahan Pankki kieltäytyy enää rahoittamasta tämän puuhia.

Samaan aikaan kuvioihin ilmaantuu uusi, ärsyttävä nuori pahantekijä, jolla tuntuu piisaavan rahaa muttei vanhan koulukunnan arvokkuutta ja tyylitajua. Päästäkseen takaisin niskanpäälle Gru "värvää" kolme orpoa tyttöä avukseen, mutta huomaakin tulleensa itse värvätyksi näiden isäksi. Uusi asema perheenpäänä ei aina istu yhteen suurten suunnitelmien kanssa.

Itse Ilkimys on siis vanha tarina kovasydämisestä mörököllistä, jonka kovaa ulkokuorta tämän elämään tulevat lapset alkavat nakertaa. Grulla on syynsä olla jöröjukkain sukua, eikä tämä ole kylmäkiskoinen vain stereotypian vuoksi. Hahmoon on näin tuotu hieman tavallista enemmän syvyyttä. Myös lapset ovat yllättävän viihdyttäviä ja luonnollisia hahmoja, joka on aina kohtuullinen saavutus etenkin tässä genressä.

Muuten kyseessä on hyvää keskitasoa edustava elokuva jossa mennään Warner Bros-henkisen fyysisen- sekä pierukomedian voimin eteenpäin, ja vaikka niin hauskoja kuin koskettaviakin kohtauksia piisaa, eivät ne koskaan nivoudu täysin sulavaksi kokonaisuudeksi. Tahditus tuntuu hieman hyppivän, mutta nuorempia tämä tuskin haittaa. Animaatiotyö itsessään on erittäin edustavaa, ja esittelee sitä tasoa johon keskitason studiotkin jo pystyvät tänä päivänä.