Ilmiantaja!

Elokuvassa maissifirman johtoportaikkaan päätynyt biokemisti Mark Whitacre (Matt Damon) huomaa työyhteisönsä suistuneen hintakeplottelujen sokkeloihin. Mies tuntee itsensä rehellisen markkinamaailman messiaaksi ja ryhtyy yhteistyöhön FBI:n kanssa. Ukkopolo saa kuitenkin pian huomata olevansa keskusrikospoliisin vaatimusten ja työpaikan säännösten ristitulessa. Mutta eipä itse Whitacrellakaan näytä olevan puhtaat maissihiutaleet murokulhossa.

Whitacren roolissa pulskeasti paistatteleva Damon tekee ehkä tähänastisen elokuvauransa parhaan roolisuorituksen. Kaveri on totuttu näkemään jähmeämmissä coolin jätkän kuteissa, mutta tällä kertaa mies tuntuu sulautuvan täydellisesti yritysmaailman johtajiston hierarkioiden lannistamaksi harmaahiirulaiseksi.

Mutta myös Whitacre itsessään on varsin mieleenpainuva hahmo. Kylmän laskelmoinninkin jälkeenkin miehestä tuntuu huokuvan viattomuuden perikuva. Eräänlainen naiivius tuntuukin läpi elokuvan. Sokean uskollisesti vieressä seisova vaimo Ginger (Melanie Lynskey) on myös hellyttävä, ja pariskunnasta uhkuu periamerikkalainen arvomaailma, jossa koti, kirkko ja isänmaa seisovat järkkymättömänä kolminaisuutena. Elokuvassa myös FBI-agentit kuvataan harvinaisen inhimillisinä, eikä maissibisneksen johtajistokaan arvovallalla pelota. Ilmiantaja! onnistuukin täydellisesti karttamaan mustavalkoisen hyvä-paha -jaottelun.

Genrehybridinä Ilmiantaja! tasapainoilee ihailtavasti eri tyylien välillä, vaikka sitä silti voidaan pitää erityisesti kevyen viihdyttävänä elokuvana. Parasta antia ovat Whitacren lakoniset tietoiskumaiset monologit, jotka paljastavat katsojalle myös ekstraa miehen mutkikkaasta mielestä. Onkin perin harmillista huomata, että elokuvasta lopulta kuitenkin puuttuu syvyyttä, mikä jättää sen katsojalle kovin etäiseksi. Päivän polttavin puheenaihe ei siis tällä kertaa nosta päätään maissipellosta.