Gomorra

Elokuva keskittyy seuraamaan tarinaa viidestä eri suunnasta. Henkilöt ovat kaikki hyvin erityyppisessä elämäntilanteessa, mutta heitä yhdistää kytkeytyminen Camorraan. Marco (Marco Macor) ja Ciro (Ciro Petrone) ovat läpi nuoren elämänsä seuranneet mafiajärjestön touhuja ja nyt he tyhmänrohkeina alkavat sooloilemaan, jotta saisivat rahaa ja kunniaa. Teini-iän kynnyksellä seisova Toto (Salvatore Abruzzese) on järjestön pikku apulainen, joka päätyy elokuvan edetessä aina yhä syvemmälle kieroon toimintaan. Vaatturi Pasquale (Salvatore Cantalupo) lähtee rahan toivossa opettamaan kiinalaisen kilpailijayrityksen työntekijöitä, mutta saa huomata että tämä ei miellytä Camorraa. Järjestön rahalähetti Don Ciro (Gianfelice Imparato) eroaa hieman muista, ja osoittaa avoimesti pelkoa henkensä edestä. Roolisuorituksestaan palkitun Toni Servillon Franco taas hoitaa jätebisnestä mafiatapaan heittämällä roskat maaseudulla sijaitsevaan kuoppaan.

Gomorra nivoo yhteen myös monia muita erilaisia Camorraan liittyviä ihmiskohtaloita, ja kaikkia heitä yhdistää uhrius. Jokaisen hahmon pyrkimys maalliseen mammonaan tai pois järjestelmän kierteestä on turhaa, sillä Camorra pitää heitä tiukasti johtavassa otteessa. Vaikka hahmojen tavoitteet tulevat selkeästi esille, pitää elokuva varsinaiset johtajat täysin etäällä. Lopussa esitettävistä faktuaalisista luvuista voi tosin päätellä heidän olevan hyvinkin kaukana työläistensä arjesta.

Matteo Garronen kuvausote on dokumentaristinen ja kaikki sentimentaalisuus on kitketty pois. Vaikka elokuvassa ei olekaan selkeää juonta, on sitä silti helppo seurata, koska ohjaaja on onnistunut rakentamaan vahvoja tarinoita. Näyttelijöiden joukossa on niin ammattilaisia kuin järjestön piiristä tulevia henkilöitä. Autenttiset kuvauspaikat, realistiset hahmot ja kylmä kuvausote lisäävät sitä ahdistavaa totuutta, että elokuva kuin ei myöskään Camorra anna lopulta kenellekään toivoa.