Game Dev Tycoon

Greenheart Gamesilla taidetaan olla melkoisia mobiilialuistoilla ilmestyneen {Game Dev Story}n ystäviä, sillä näiden tuore {Game Dev Tycoon} muistuttaa sitä muutenkin kuin vain pintapuolisesti.

Kuten vanhassakin versiossa, koska versioistahan tässä on kysymys, pelaaja aloittaa autotalliin sijoitetun yhden miehen pelistudionsa koodisankarina, joka naputtelee kasaan julkaisuja PC:lle ja G64-kotitietokoneelle. Alustojen kirjo kasvaa ajan kanssa, kuten kasvavat myös saatavilla oleva teknologia, genrejen kirjo sekä yhtiön koko, jos pelit siis myyvät.

{Game Dev Tycoon} käy lävitse 30 vuotta pelialaa, joiden aikana pitäisi saada tuotettua ehdoton ykköspeli. Tutut yhtiöt ja konsolit on naamioitu äärimmäisen kevyesti, eikä kellekään jää varmasti epäselväksi mitä Play System ja Ninvento TES oikeasti ovat. Tällaisenaan se on mielenkiintoinen ja kepeä historiantunti, etenkin näin konsolisukupolven taas vaihtuessa. Mukana on myös hieman kritiikkiä alasta. Vanhan Dev Storyn ystäviä varmasti ilahduttaa se kuinka Dev Tycoon kattaa nykypäivän ja tähtää hieman myös tulevaisuuteen.

Pelin varsinainen strateginen osuus keskittyy bisnekseen. Keskeisintä on palkata itselleen joukko ammattilaisia, joiden kyvyt sekä tukevat että täydentävät toisiaan pelikehittelyn tuoksinassa. Palkkoja täytyy maksaa ja uutta teknologiaa pitää kehittää, koska yleisö on vaativaa eikä pelialalla saa jäädä polkemaan paikalleen.

Keskeistä on myös itse pelien kehittely, joka tapahtuu kolmen eri vaiheen kautta. Näissä päätetään paljonko resursseja millekin osa-alueelle uhrataan, ja kuka ottaa minkäkin asian hoidettavakseen. Vaikka jotkut näistä osa-alueista, kuten esimerkiksi dialogit, ovat yksiselitteisiä, on mukana myös niitä, joista on välillä hyvin vaikea päättää, ovatko ne olennaisia kehittelyssä olevalle genrelle vaiko eivät. Joistakin näistä saattaa olla suorastaan eri mieltä, josta seuraa sitten tietenkin keppiä arvosteluissa.

{Game Dev Tycoon}illa on näin oma järkähtämätön maailmankuvansa, joka ei aina käy yksiin pelaajan omien mielipiteiden kanssa. Yksi mahdollisesti tahallinen kiistakapula on se, että pelaajalle annetaan huonot pisteet, jos tämä julkaisee joka vuosi samaan genreen keskittyvän pelin. Jos tämä on tietoinen naljailu EA:lle ja Activisionille, voin melkeinpä hyväksyä sen sellaisena, mutta se ei noudata pelialan (tämänhetkistä) logiikkaa. Tunnetaanhan studiot monesti nimenomaan tietynlaisten pelien tuottajina.

Tämän puuhastelun ohella peli heittelee kehään erisuuruisia päätöksiä. Ostetaanko toimistoon ilmastointi, panostetaanko tietoturvaan, osallistutaanko G3-messuilla ja kuinka isosti? Nämä tuovat mukavaa vaihtelua toimintaan, mutta niitä ei ole varsinaisesti runsaasti.

Runsaus ei muutenkaan ole {Game Dev Tycoon}in vahvimpia pointteja. Sen edeltäjä ja esikuva oli pieni mobiilipeli, ja sen venyttäminen isolle ruudulle on lisienkin kanssa jättänyt tuotteen ohueksi. Kun noin kuudesta kahdeksaan tuntiin kestävän kolmikymmenvuotisen on paahtanut lävitse, ei se välttämättä kutsu ihan heti takaisin seurakseen. Koska historia etenee joka kerta samalla tapaa, voi pahimpia sudenkuoppia vältellä helposti, ja onnistuneessa pelissä tulee myös jossain kohtaa vastaan se taitekohta, jossa aikaan saadaan todellinen menestyspeli, jonka valtavilla voitoilla pelaaja voikin sitten lasketella loppuun saakka ilman huolta huomisesta. Saavuttaminen on siis kovin "binääristä". Joko häviät tai voitat, välimuotoja ei oikein ole.

Täydellisyydenhakuiset voivat tietysti yrittää avata jokaisen saatavilla olevan genren ja kehittää puhtaan kympin pelejä vaikka maailman loppuun saakka, mutta enemmistölle tällainen ei välttämättä kolahda, vaikka pieni sim-näpertäminen muuten viehättäisikin.

Tycoon antaa Storyä enemmän palautetta siitä mikä toimii ja mikä ei, joka on miellyttävä parannus vanhaan, jossa pelaaja joutui lykkimään pelibisneksen laduilla side silmillään. Nytkin sidettä nostetaan vain toisen silmän päältä. Kyseessä on kuitenkin hyvä päivitys vanhasta konseptista, ja se antaa jokaiselle kepeän kosketuksen pelinkehityksen riemuihin ja aallonpohjiin. Parhaiten {Game Dev Tycoon} toimii niille, jotka ovat taipuvaisia sepittämään omia tarinoitaan pelikokemuksen päälle.

Itsekin nautin suuresti vanhan koulukunnan strategiapeliyhtiöni luotsaamisesta maailmassa, joka tuntui ajaneen siitä ohitse. Ratkaisu eloonjääntiin löytyi käsikonsoleille suunnatusta Quizmaster Mannerheim -triviapelisarjasta, jonka tuloilla yhtiö sai jatkaa ydinsarjojensa Steel Kittens ja Silent Gunther kehittämistä PC:lle.

Graafisesti tarjolla on hyvin yksinkertainen, mutta selkeä näkymä, joka hohkaa lämmintä retrohenkisyyttä. Ikkunassa pelatessa ruudun ulkopuolelle pakkaa kuitenkin jäämään osa olennaisista tiedoista, joka ei ole sitä parasta suunnittelua. Samaten joidenkin namikkojen painelu on epätarkkaa hommaa, koska isossa palkissa voi olla vain tietty pieni pätkä, johon täytyy osua. Hiomiseen olisi siis ollut varaa.

Musiikki ja äänipuoli ovat paljolti unohdettavia, mutta ainakaan ne eivät saata pelaajaa repimään hiuksia päästään. Tycoonia lainatakseni: "ne eivät ole oleellisia tälle genrelle."

Vaikka {Game Dev Tycoon} voisikin olla huomattavasti syvempi ja runsaampi pelikokemus, on se etenkin vanhoille {Game Dev Story}n ystäville pakko-ostos. Myös muut sim-harrastajat voivat löytää siitä hauskoja hetkiä, ja ensimmäinen läpipeluukerta voi olla suorastaan koukuttava. Yhdeksän euron hinta on kuitenkin lähellä omaa kipurajaani tällaisesta tarjonnasta.