Forced Showdown

{Forced Showdown}in tapauksessa peli on ottanut sekä genren että tyylin osalta ison käännöksen. BetaDwarfin 2013 ilmestynyt yhteistyöpeliä ja ongelmaratkontaa yhdistänyt peli on nyt lähinnä nimessä mukana. Innovointia studiolla ei ole ainakaan pelätty Showdownin korttien keräilyä ja urheilutapahtumahenkistä areenatoimintaa kombottavassa paketissaan.

Pelin useasta eri "tapahtumasta" koostuvaa kampanjaa voi pelata joko hiirellä tai peliohjaimella, joista jälkimmäinen toimii ihan näppärästi lähitaisteluun keskittyvillä hahmoilla. Toiminta on yksinkertaista muutaman napin oikea-aikaista tökkimistä, mutta muiden ominaisuuksien kanssa kykenee pitämään peruspelin kasassa ja mielekkäänä. Kaksi neljästä pelattavasta hahmosta eivät näet kaipaa toisen parin tapaan piiruntarkkaa tähtäystä. Jokaisen apuna on kolme erikoisliikettä ja yksi uniikki passiivinen kyky. Valon soturi ampuu lyhyttä sädettä sormistaan vulkaanisen Volcon huitoessa valtavalla vasarallaan joka suuntaan. Ravager keskittyy nopeisiin liikkeisiin ja yllätyshyökkäyksiin ja Stormbringer jousiammuntaan. Jokaisella hahmolla on arkkityyppinsä ohella hieman poikkeavia taitoja, joten ihan luola&lohikäärmeen pahimmilla kliseillä ei ratsasteta.

Tämän lisäksi areenalle voi valita yhden kolmesta avattavasta lemmikistä, joista jokainen voi osaltaan täydentää oman hahmon puutteita. Yhden areenan putsaaminen johtaa seuraavaan, aina varsin pieneen kenttään ja lopulta loppupomoon. Suurin osa areenoista on pelattu alle minuutissa läpi, joten toiminnan tempo pysyy aina ylhäällä. Jos kuolo korjaa, tapahtuma on ohi ja pelaaja palautetaan tylysti loppuinfon jälkeen alkuruutuun. Siksi edes helpommissa väännöissä ei tee mieli ottaa turhia riskejä, koska osumapisteiden menetys alkupään helpoissa taisteluissa kostautuu helposti loppupäässä. Mitä pidemmälle kampanjassa etenee, sitä pahempia vastuksia osuu kohdille. Samalla jokaisen osion toimintaan vaikuttavia satunnaismuuttujia tulee lisää. Nämä muuttujat voivat lisätä vastustajien määrää, korttien nostotapaa tai muuttaa vaikkapa koko taikavoimajärjestelmän erilaiseksi.

Korttipakan paisuttaminen näkyy pelissä aina ennen taistelun alkamista. Pelaaja saa jatkuvalla tahdilla lisää taikavoimaa, jota pakasta vedettävät kortit kaipaavat aktivoituakseen. Mitä pidemmälle etenee, sitä voimakkaampia kortteja saa aktivoitua, kunhan ne suostuvat tippumaan pakasta sopivalla hetkellä. Mekaniikka on välittömästi tuttu kaikille Hearthstonea tai Magic the Gatheringia pelanneille. Kortit vaihtelevat tyypeiltään kertakäyttöisistä tavaroista loitsuihin ja hahmon tehoa parantaviin päivityksiin. Korteissa on mukavasti variaatiota ja osaa voi yhdistellä tehokkaasti toisiinsa entistä voimakkaamman efektin aikaansaamiseksi. Muuttujien ja vaihtuvien kenttäteemojen kanssa ne varmistavat, että yksikään pelikerta ei ole toisensa kanssa samanlainen. Parannuksia, uusia passiivisia kykyjä ja olemassa olevien tehostuksia sisältävä tasapainoinen pakka on voiton A ja O. Se toimii samalla pelitilisi "kokemuksena", joka karttuu jokaisella pelikerralla tienatun rahan ja sillä ostettujen uusien korttien kautta.

Pelin suurimpana heikkoutena on kenties sen päätös leikata koko moninpeliosuus pois. Olisin mielelläni nähnyt pakanrakennuksen ja alkuperäisen Forcedin yhteenliitoksen Showdownissa. Samalla se olisi tarjonnut enemmän motivaatiota pakkojen rakentamiseen, sillä itsekseen sen tekeminen on lopulta vähän yksinäistä puuhaa. Korttien keräilyssä on aina sosiaalinen puoli ja Showdownin päivittäiset tai viikoittaiset haasteet eivät toimi yhtä hyvin kuin kokonainen moninpeli.

"Ihan kiva" ulkoasu värikkäine areenoineen ja vaihtelevine hahmoineen toimii hyvin, mutta mikään kulmakunnan kaunistus peli ei varsinaisesti ole. Ääninäyttely ja mukaan liitetyt ääniefektit toimivat kohtuullisesti, mutta juontajan ääni saattaa jossain vaiheessa alkaa toistamaan itseään liiallisuuksiin asti. Musiikkiraidasta en muista juuri mitään, joten fantasiahumppa ei ainakaan käynyt ärsyttämään.

Eri elementtien yhdistely toimii {Forced Showdown}issa lopulta aika näppärästi. Korttipeli tukee riittävästi yksinkertaista areenataistelua ja erilaiset muuttujat pitävät mielenkiintoa yllä pelkän keräilyn tenhon kaikottuakin. Vaikeustaso on varsin korkealla heti alusta asti ja pomoihin asti ei välttämättä kannata toivoa pääsevänsä heti ensimmäisillä peluukerroilla. Oman kokemuksen ja pakan kasvaessa tilanne paranee ja kovemman tason areenoita pääsee availemaan ja testailemaan uusin kyvyin, pelihahmoin ja loppupomoin. Showdown on kokonaisuutena hauska ja hieman äkkiväärä viritys, joka ei aivan yllä viimeistellyn ja hiotun paketin tasolle. Varsin edullisena se antaa kuitenkin paljon pelattavaa keräilystä ja kevyestä mätkeestä kiinnostuneille.

Arviossa käytettiin alustana Jimm's Balor V2 -tietokonetta, joka on Jimm's PC-Store Oy:n kasaama pelikone. Arvion kyseisestä laitekokonaisuudesta voi lukea täältä.