Flipping Death

Flipping Death on Fe ja Stick it to the Man! -peleistä tunnetun ruotsalaiskehittäjä Zoink Gamesin luoma pulmapeli/tasoloikka. Siinä missä Fe oli hyvin uniikki pelikokemus, Flipping Death muistuttaa pitkälti edeltäjäänsä Stick it to the Man!:ia. Vielä ei kannata kiristää kukkaron nyörejä, sillä kyseessä on sangen lupaava peli.

Pelin tarina kertoo Penny Doewoodista, joka päätyy viikatemiehen sijaiseksi saatuaan hautajaistoimistosta potkut yli-innokkuutensa takia. Hänen tehtävänään on ohjata eksyneitä sieluja heidän viimeiseen lepopaikkaansa. Käytännössä tämä tarkoittaa juoksupoikana toimimista. Viikatemiehellä luulisi olevan parempaakin tekemistä, mutta tämä rooli sopii pelin neljättä seinää rikkovaan tyyliin.

Pelin visuaalista tyyliä voisi luonnehtia kuvittelemalla mitä tapahtuisi, jos Tim Burton ja Craig McCracken piirtäisivät yhdessä ponnahduskuvakirjan. Ääniraita koostuu lähinnä ilmavaivaisista jazz-trumpeteista, jotka muistuttavat Ed, Edd & Eddy -piirretyn kunnianpäivistä. Musiikin leikkisä sävy ja intensiivinen tempo sopivat hyvin yhteen pelin estetiikan ja mekaniikkojen kanssa.

Pelin idea on ratkaista pulmia matkustamalla halki ulottuvuuksien. Pelaajan täytyy ottaa haltuunsa elävien ihmisten kehoja ja suorittaa näillä tehtäviä, jotka avaavat tien eteenpäin tuonpuoleisessa. Tämän mekaniikan kautta pelaaja pääsee kokemaan laajan kastin hahmoja, joilla on kaikilla omat oikkunsa ja erikoispiirteensä. Tässä pelin huumori pääse oikeuksiinsa. Kolikon kääntöpuolena myös useat bugit tulevat esiin tällä saralla.

<newpage>

Pelin pysäyttävät bugit nostavat päätään yleensä silloin kun yrittää ottaa haltuunsa jonkun kehon. Toisinaan taas pelin fysiikanmallinnus tekee simppeleistäkin toiminnoista helvetillisiä koettelemuksia. Esineiden siirtäminen on astrologiaakin epätarkempi tieteenlaji silloinkin, kun se toimii niin kuin sen kuuluisi. Tästä huolimatta pelituntuma on hauska, vaikka se kaipaisikin hienosäätöä.

Pelin kenttäsuunnittelu ansaitsee erityismaininnan. Vaatii aikaa hoksata, miten kaikki toimii, mutta kun tajuaa ratkaisun yhteen pulmaan, tämä laukaisee heureka-hetkien ketjureaktion. Pelimekaniikka sen sijaan ei juuri kehity tai syvene ajan myötä, minkä takia pelin huumorin harteille jää taakka pelaajan loppuviivalle asti motivoimisesta.

Varsinkin silloin kun pelin tempo on niin nopea, että ei ole aikaa prosessoida mitä juuri sanottiin, Flipping Death osaa olla hyvin hauska. Sinne tänne tätä dialogia on myöskin kätketty pientä modernin ajan kritiikkiä. Esimerkiksi peli viittaa toksiseen maskuliinisuuteen neljä kertaa. Tämä kantaaottavuus on ristiriidassa pelin tunnelman kanssa, ja se tuntuu tarkoituksettomalta.

Tästä huolimatta Flipping Death jätti hyvän jälkimaun. Se tuskin tuntuu kovin innovatiiviselta tai tuoreelta niille, joille Stick it to the Man! on tuttu, mutta se on silti pelaamisen arvoinen. Yliampuva audiovisuaalinen tyyli luo vaikutelman pelattavasta Cartoon Network -piirretystä ja ääneen naurattavia hetkiä on lukuisia.

Kyseessä on peli, joka osaa lopettaa ennen kuin vitsi käy vanhaksi. Joskin loppua kohden se turvautuu pieruääniin huumorin hirsipuulla kerrottuaan jo kaiken parhaan materiaalinsa. Mutta jopa siinä on oma synkkä huvittavuutensa.