FlatOut: Head On

Käsikonsolit eivät yleensä nouse esille, kun puhutaan vakavasti otettavista ja teknisesti vaativista autopeleistä. Yksi lajityyppinsä edelläkävijöistä on viime vuosina ollut kotimainen Flatout-rallisarja, joka tunnetaan erityisesti valtavasta romun määrästään. Ei siis optimaalisin lähtökohta taskukokoiselle kaahailulle, mutta niin vain brittiläinen Six by Nine -studio on saanut pelin puristettua piskuiselle PSP:lle.

Flatout: Head Onia voisi luonnehtia keskinkertaiseksi valokopioksi Xbox 360:n {Flatout: Ultimate Carnage}sta. Se sisältää samat pelimuodot, kilpailut ja radat, mutta ei lähellekään alkuperäisellä tarkkuudella. Paikka paikoin kuvan matala tarkkuus ja suttuisuus hankaloittavat tien hahmottamista ja edessä olevien esteiden välttämistä. Radalla pyörivän irtaimiston suuresta määrästä huolimatta peli ei nyi vaan rullaa tasaisena, joten ajaminen on pääosin sujuvaa.

Sarjalle tyypillisesti pelin jenkkiraudat kulkevat kuin valtamerilaivat ja tuntuma tiehen on lievästi veltto. Kaikkia kurvailu ei varmasti miellytä, mutta jos puolirealistiseen otteeseen osaa suhtautua oikein, pysyvät pirssit lapasessa PSP:lläkin. Eniten haastetta tarjoavat takavetoiset muskelit, jotka pyörähtävät herkästi pienistäkin pusuista. Tasaista menoa kaipaavien kannattaa valita alleen raskas nelivetoinen maasturi, joka ei pomppuja tai kolhuja säikähdä.

Kisaillessa tutustutaan monenmoisiin ympäristöihin idyllisistä maalaismaisemista kaupungin keskustaan. Sorateillä paahtaessa hallinnan menetys tarkoittaa todennäköisesti suistumista pöpelikköön, kun taas kaupungissa on enemmän aitauksia joihin nojata. Toisaalta kaupunkikisoissa saatetaan tehdä visiitti ostoskeskukseen, jossa tuhat ja yksi erilaista rojunkappaletta odottavat kiilautumistaan epäonnisen autoilijan alle. Vaarat vieläpä muuttuvat kisan edetessä, joten ratin takana on skarpattava lähdöstä maaliin.

Jos pelkkä ratojen kiertäminen vaikuttaa liian tavanomaiselta, pelissä on mahdollista päästellä höyryjä romuralliareenoilla tai kaistapäisten stunttien parissa. Miltä kuulostaisi kuljettajan käyttäminen mäkihyppääjänä tai keilapallona? Tai ehkä sukellus palavien renkaiden läpi on se juttu? Omat ilonsa irtoavat myös Carnage-kisoista, joissa nopeutta enemmän korostuu yksioikoinen tuhon kylväminen. Pelattavaa siis piisaa laidasta laitaan. Harmillisesti mukana ei ole varsinaista verkkopeliä, joka on eräs Xbox 360 -version kohokohdista.

Yksikseen pelailua nakertaa pelin helppous. Aggressiivisesti kahnaavista tekoälykuljettajista huolimatta kisatapahtumat hoituvat monesti ilman pisteenmenetyksiä. Edes rajut kolarit kisan alkuvaiheessa eivät vie voittomahdollisuuksia. Alhaista vaikeustasoa tuntuvat kompensoivan paikka paikoin vastaan tulevat yksittäiset koitokset, jotka vaativat aivan eritasoista ponnistelua. Pahimmillaan ailahtelut ovat stunteissa, joissa jotkin lajit tuntuvat menevän läpi kuin itsestään ja toiset eivät sitten millään.

Ilahduttavaa Flatout: Head Onissa on se, että vaikka puitteet eivät ole yhtä makeat kuin tehokkaammilla alustoilla, kompromissit on tehty sellaisissa paikoissa, joissa ne vahingoittavat mahdollisimman vähän varsinaista ajamista. Peli myös soveltuu pätkissä pelattavaksi, joten pari kilpailua bussimatkalla tai välitunnilla puree kerta toisensa jälkeen. Pisteitä rokottaa lopulta se, ettei Head On uudista sarjaa millään tavalla. {Flatout 2}:ta tai Ultimate Carnagea pelanneen kannattaakin harkita ostoa kahteen kertaan.