Dorian Gray
"Twilight-saagan faneille Oscar Wilden klassikkoteos Harry Potterien tuottajan käsittelyssä." Tämä varoitus löytyy Dorian Grayn takakannesta, ja on varmastikin rehellisintä puhetta mitä olen DVD-kotelosta lukenut tänä vuonna. Tällä en tarkoita että se olisi totta, koska Dorian Grayllä ei ole mitään tekemistä kummankaan elokuvasarjan kanssa, vaan pelkästään sitä että useimmille meistä se on tehokas ja tarpeellinen pelote.
Ei sinällään, Dorian Gray ei ole tyystin epäonnistunut leffa, mutta se on muovinen, keinotekoinen, vailla sielua, epämääräisesti leikattu, ja pääosin huterasti näytelty. Ehkä sillä tavalla se todellakin muistuttaa aiemmin mainittuja elokuvia, joskin sanottakoon että tämä kritiikki kohdistuu kummastakin sarjasta vain kahteen ensimmäiseen osaan.
Kuten nokkelimmat ovat jo nimestä arvanneet, kyseessä on Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvaan pohjautuva teos. Näitä on aikaisemmin tehty jo neljä, eikä Dorian Gray tuo tähän kokoelmaan muuta uutta kuin tietokone-efektien holtittoman käytön, joka latistaa elokuvan tunnelmaa entisestään.
Pääosassa nähdään nuori Keanu Reeves, anteeksi, Ben Barnes, joka valitettavasti näyttelee tässä vaiheessa elämäänsä juurikin yhtä hyvin kuin klooniveljensä. Siinä missä jatkuvat ylilyönnit sopivat Bill & Ted -elokuviin, ne eivät ole niinkään kotonaan viktoriaanisessa trillerissä.
Uppoavaa laivaa äyskäröi Colin Firth paheellisena Lordi Wottonina, ja hän tuokin Dorian Grayhin ripauksen todellista näyttelijäntyötä. Lordi Wotton päätyy olemaan elokuvan ainoa moniulotteinen hahmo, joka kehittyy askel kerrallaan ihmisenä, eikä räiski ääripäästä toiseen minuutin varoitusajalla.
Brittielokuville tyypilliseen tapaan Dorian Grayssa on onnistunutta, ajankuvaan kuuluvaa puvustusta sekä lavastusta. Monissa ulkokohtauksissa maisemat on tosin toteutettu paljolti digitaalisesti ja se näkyy valitettavan selkeänä keinotekoisuutena.
Dorian Greyn katsoo, ja Firthin osuuksista siinä voi jopa nauttia. Paljoa muuta annettavaa sillä ei varsinaisesti ole.
Gamereactor Suomi