Demolition Man
Stallone ja Snipes kisailevat keskenään tässä sarjakuvamaisessa toimintarymistelyssä joka ei onneksi ota itseään millään tasolla vakavasti.
Demolition Mania voisi varmaan sanoa "postmoderniksi toimintaelokuvaksi". Se tekee pilaa 80-lukulaisesta toimintagenrestä tinkimättä kuitenkaan siitä räiskeestä ja roiskeesta joka teki siitä alunperin niin suosittua. Juuri komedian vuoksi tämä onkin monia aikalaisiaan kestävämpi ja kestettävämpi rypistys.
Kevyessä tarinassa superrikollinen Simon Phoenix (Snipes) ja superkyttä John Spartan (Stallone) päätyvät kirjaimellisesti jäähylle, kun nämä pistetään syväjäähän rikoksistaan. Siinä missä Phoenix on psykopaatti, on Spartan yksinkertaisesti taipuvainen aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa ympäristölleen jakaessaan lakia.
Kaukaisessa tulevaisuudessa vuonna 2032 Phoenix onnistuu pakenemaan yhteiskuntaan jossa poliisin pitää luntata ohjeita rikollisen pahoinpitelemiseen ja muun muassa kiroilu on laitonta. Kyseessä on sekoitus Aldous Huxleyn dystopiaa, ja sitä "käsistä riistäytynyttä poliittista korrektiutta" josta tietyt tahot tykkäävät nurkkapöydässä jauhaa. Koska tulevaisuuden lainvalvojilta puuttuvat työkalut pidättää oikeita rikollisia, sulatetaan Spartan apuun, ja komedia "vanhan koulukunnan miehestä höpöliberaalimaailmassa" voi alkaa.
Joku voisi huomauttaa, ettei ole kovin uskottavaa että maailma olisi muuttunut parissa sukupolvessa aivan näin paljon, ja että jostain syystä Los Angeles muodostaa elokuvassa käytännössä koko maailman. Tälle ihmiselle tuleekin muistuttaa, että kyseessä on elokuva jossa vessassa pyyhitään kolmella näkinkengällä, ja Snipes kekkalehtaa ympäriinsä pukeutuneena Super Mario -perheen kolmanneksi, ruskettuneemmaksi veljeksi. Tämä on sarjakuvaa, eikä kovin vakavaa sellaista.
Vaikka leffassa onkin kepeä jenkkioikeistolaisuuden katku, sen voi jättää huomiotta elokuvan yleisen älyvapauden vuoksi. Stallone tekee käytännössä parodiaa itsestään, ja toiminta on todellakin melkoisen räjähtävää. Vitsit ovat toki siitä kornimmasta päästä, mutta sivuosassa nähtävä Denis Leary nostaa rimaa ainakin hetkellisesti.
Jos siis koet tarvetta hölmölle, mutta hyvin tehdylle toimintaleffalle, on Demolition Man varma valinta. Musiikinystäviä tulee silti varoittaa, koska leffan taustaraidassa on ajoittain "kokeellista" sisältöä, joka on taustamusiikkia samalla tavalla kuin seinään liimatut vanhat alushousut ovat tapettia.
Gamereactor Suomi
