Death Race
Yhdysvallat on kokenut finanssiromahduksen ja työttömyys rehottaa. Jotta kansa ei nousisi kapinaan, viihdeteollisuus ottaa yhä rankempia askeleita pitääkseen sirkushuvit leipää tärkeämpinä.
Yksi näistä keinoista on rahanahneen vankilanjohtaja Hennesseyn (Joan Allen) keksimät Kuolonajot, viisi rallia käsittävä kisa, jossa vähintään kolmessa voittanut vanki pääsee vapauteen. Kukaan ei ole vielä tässä onnistunut, sillä autot on varustettu raskailla panssareilla ja ketjutykeillä. Lällärit lakoavat, teräs vääntyy, veri lentää ja raatokasa kasvaa. Ja kansa hurraa.
Death Racen juoni on äärimmäisen köykäinen. Perusduunari Jensen Ames (Jason Statham) vangitaan vaimonsa murhasta. Totta kai mies on lavastettu syylliseksi, ja kenellekään tuskin on yllätys, että johtaja Hennessey on halunnut Amesin kisoihinsa kohottaakseen Kuolonrallien suosiota. Totta kyllä, tällaista elokuvaa ei tehdä polveilevan tarinan tai monipuolisten hahmojen vuoksi, vaan parrasvaloihin päästetään itsestäänselvästi tiukan toiminnantäyteiset ralliosuudet.
Ohjaaja Paul W.S. Andersonin aiemmat elokuvat, Aliens vs. Predator ja Resident Evilit etunenässä, ovat erikoisefektien tehotykitystä. Death Race poikkeaa kaavasta luottaessaan vanhaan kunnon kovien stunttien tekniikkaan, eli CGI-mässäilyn sijasta stuntit tehdään oikeilla autoilla. Ratkaisu on onnistunut, sillä panssaroitujen kumijalkojen töniessä toisiaan ja lopulta rysähtäessä tuhannen muusiksi päin terässeinää ei katsoja voi kuin ihastella elokuvan visuaalista vetovoimaa.
Death Race on mitä maukkainta kesäpurkkaa. Siinä hyvikset ovat selkeästi hyviksiä, pahiksia maalataan piruiksi minkä ehditään, ja mikä tärkeintä, jatkuvasti mennään kauhealla vauhdilla eteenpäin. Väliäkö sillä, että juoni on köykäinen ja jopa perusjuron lihaskimpun roolinsa aina toistava Statham pääsee loistamaan karismaattisena näyttelijänä?
Gamereactor Suomi