Deadfall

Rakenteensa vuoksi Deadfall alkaa kummallisesti, mutta onneksi erillisinä alkaneet langanpäät solmitaan lopuksi onnistuneesti yhteen. Hyviksen rooleissa aiemmin kunnostautunut Eric Bana hoitaa pahistelunsa kunnialla, mutta harmillisesti käsikirjoitus tekee hänen hahmostaan hyvin yksiulotteisen. Poikkeava tapa kertoa varsin yksinkertainen tarina tekee kaikesta huolimatta Deadfallista katsomisen arvoisen.

Entinen olympiatason nyrkkeilijä Jay (Charlie Hunnam) vapautuu vankilasta ja suuntaa kohti vanhempiensa kotia U.S.A:n ja Kanadan rajalla. Samaan aikaan sisarukset Addison (Eric Bana) ja Liza (Olivia Wilde) kolaroivat pakoautonsa onnistuneen ryöstön jälkeen. Kaksikko päättää lähteä eri teille ja tavata sitten, kun ovat kumpikin tahollaan päässeet Kanadan puolelle rajaa. Elokuva seuraa näiden kolmen päähenkilön elämää muutaman päivän ajan.

Aluksi eri tarinalinjat tuntuvat hyvin erillisiltä, mutta lopuksi kokonaisuus nivoutuu yhteen onnistuneesti. Tärkeitä henkilöhahmoja on paljon ja jokaisen kehitys leffan aikana saa oman ruutuaikansa. Tämä osoittaa tekijöiden halunneen tehdä rainastaan henkilöpainotteisen kuvauksen. Ainoastaan Eric Banan Addisonista olisin halunnut tietää vieläkin enemmän, sillä nyt ymmärrys hahmon vaikuttimista alkaa avautua vasta viimeisen kymmenen minuutin aikana.

Toimintaa ja mäiskettä koetaan leffan aikana jonkin verran. Näistä osiosta kuitenkin puuttuu jännitys lähes täysin lopun kliimaksia lukuun ottamatta. En kuitenkaan kokenut tätä häiritseväksi, koska rainan painopiste on jossain muualla kuin näyttävissä stunteissa. Ehkä juuri toimintakohtausten vähäisyys ja mäiskeen jollakin tavalla arkinen esitystapa tekee osioista samalla tehokkaita. Yleinen tunnelma ei elokuvassa ole vauhdikas, vaan tekijät ovat onnistuneet luomaan traagisen tarinan tunnelman rauhalliseksi ja lämpimäksi. Veikkaan tällaisen ilmapiirin muodostuneen vahingossa viimeistään leffan leikkaamisen yhteydessä.

Lisämateriaaleja ei ole, mutta mukana on kuitenkin kaikki oleellinen. Tarinalla on selkeä alku, keskikohta ja loppu. Tapahtumat itsessään eivät ehkä ole kovin omaperäisiä, mutta henkilöpainotteinen kerronta tekee katsomiskokemuksesta muistettavan.