Dark Void
Bermudan kolmio, rakettireppu ja Nicola Tesla. Mitä sitä kasvava aikuinen muuta enää kaipaakaan? Varsin uniikeista lähtökohdista ponnistava Dark Void on monella tapaa mielenkiintoinen yksilö. Airtight Games -studion väen tuotoksista löytyy sekä jättirobottiklassikkosarja Mechwarrior, että hieno Crimson Skies -lentoräiskintä. Etenkin Crimson Skiesin vaikutus näkyy selvästi Dark Voidin vauhdikkaassa ilmailuakrobatiassa. Pelityyppikin uhmaa selkeitä määrittelyitä, vaikka räiskintäpuolella liikutaankin.
Bermudan kolmioretken jäljiltä 50-luvulla elävä pilotti Will Grey sinkoutuu toiseen, ihmisiä alistavien Vahtien (Watchers) hallitsemaan ulottuvuuteen. Kotiinpaluun toivossa hän liittoutuu hehkeän apupilottinsa kanssa ihmisten vastarinnan ja kaikkien steampunkkaajien ja sähköinsinöörien sankarin, Nikola Teslan kanssa. Perustorrakka ja kivien takana kyyristely vaihtuukin pian eksoottisempiin aseisiin sekä Vahtien teknologiasta muokattuun leijunta- ja lentoreppuun. Lento-osuudet eivät ole mitään päälle liimattuja irtokohtauksia, vaan kiinteä osa koko pelimekaniikkaa. Lentorepun saatuaan Will voi ponkaista taivaalle koska tahansa ja hyödyntää uniikkia näkövinkkeliään vastustajina toimivien Vahtirobottien kyykyttämisessä. Ihan itselleen ilmatilaa ei voi omia, sillä Vahdeilta löytyy omat leijuvat sotilaansa ja lentohärvelinsä. Alun viidakon jälkeen vastaan tulee rotkoja ja jyrkänteitä, lentokoneiden hautausmaita sekä Vahtien teknologian täyttämiä tukikohtia ja luolastoja.
Maa- ja ilmataistelun välillä vaihdellaan saumattomasti ja tarpeen tullen. Maassa keskitytään suojan ja muutamasta muokattavasta aseesta koostuvan valikoiman hyödyntämiseen. Ilmassa Will turvaa rakettirepun suomaan ketteryyteen ja rajalliseen tulivoimaan. Rajaton 360 asteen liikkuminen vaatii hetkisen totuttelua, sillä horisontti katoaa herkästi ilmataistelun tuoksinnassa. Jos nahkarotsi alkaa tuntua aavistuksen ohkaiselta haarniskalta, niin sekä vastarinnan että Vahtien ilma-aluksia voi napata käyttöön joko parkkiruudusta tai pienen reaktiopelin saattelemana. Kenttäsuunnittelun erikoisuutena korkeuserot ovat ajoin varsin massiivisia, ja ahtaiden käytävien vastapainona avointa maastoa on kiitettävästi. Ja parempi ollakin, sillä pelin suurimmat viholliset eivät ole varsinaisesti taskukokoa.
Kun peli yrittää yhtä aikaa montaa asiaa, on vaarana että yksikään osa-alue ei toimi ihan täydellisesti. {Dark Void}in parasta antia on ehdottomasti pienen ohjattavuuteen liittyvän oppimiskynnyksen jälkeen hektinen ilmataistelu. Raketit selässään temppuilevaa Williä on hauska kieputtaa tukikohtien ja pusikoiden yllä, kiitos uskottavan liikkumisen ja ihan näyttävän ulkoasun. Maataistelut toimivat melkein yhtä hyvin, tosin takellellen ajoittain suojassa liikuttaessa ja uuteen rynnättäessä. Ajoneuvojen hyödyntäminen tasapainottaa hieman rajoitettua asevalikoimaa. Viisikymmentäluvun maailman, scifi-teknologian, rakettireppuilun ja yleisen meiningin parissa kuluu mukavasti tovi jos toinenkin. Pieni kiillottaminen ennen julkaisua ei ole pahitteeksi, vaikka peli oli ennakkoversiossakin jo hyvällä mallilla. {Dark Void} voi olla alkuvuoden yllättäjä, vaikka joutuukin kamppailemaan tammikuussa poikkeuksellisen kovassa seurassa.
Gamereactor Suomi
