Danger Zone 2

Viime kesänä ilmestynyt {Danger Zone} oli henkistä jatkoa Burnout-pelien legendaarisille Crash Mode -törmäilyille. Niissä ideana oli yrittää saada mahdollisimman monta autoa törmäämään toisiinsa, sekä aiheuttaa mahdollisimman paljon kaaosta ja räjähdyksiä mahdollisimman kovan pistepotin perässä. Kehittäjä Three Fields Entertainment ei suinkaan ole nostanut jalkaansa kaasulta, sillä tuoreen jatko-osan myötä istumme jälleen kuskin penkille, toki kaikkea mahdollista pakkaan lisäten.

Ensimmäisen pelin suurimpana ongelmana olivat sen ympäristöt, jotka olivat todella latteita, kuten aiemmassa arviossamme totesimme. Peli tapahtui synkässä testilaboratoriossa, joka näytti lähinnä varastolta. Siksipä ilahduinkin huomatessani, että jatko-osassa kaahaillaan viimeinkin asfalttia pitkin oikeassa maailmassa, törmäillen pitkin moottoriteitä ja risteyksiä aina Los Angelesista aavikolle asti.

Siinä missä puut ja tuuliturbiinit ovat mukava ympäristönvaihdos, pelin premissi on edelleen sama: aja lujaa, törmäile muihin autoihin ja kerää pisteitä. Edellisen pelin ja Burnoutin fanien odottamat bonukset ovat edelleen mukana, kuten ylimääräiset räjähdykset, rahapalkinnot hyvistä pisteistä, tai vaikkapa sitten pieni boosti antamaan rahalle lisää vastinetta. Helppo oppia, mutta vaikea hallita. Kaikkien bonusten kerääminen yhdellä kertaa on avainasemassa pistelistojen kärkeen pyrittäessä.

Kyse ei toki ole pelkistä sadan auton ketjukolareista, sillä rahaa saadakseen kentissä on suoritettava lisätehtäviä matkalla nimenmukaiselle {Danger Zone}lle. Nämä vaihtelevat F1- tarkistuspisterallista vaikkapa sitten kaikkien edessä olevien asuntovaunujen liiskaamiseen. Lisätehtävät tuovat pitkiin {Danger Zone} -matkoihin mukavasti lisämaustetta. Fysiikanmallinnus on aivan omaa luokkaansa, sillä autot lähtevät kiertoradalle pelkästä hipaisusta, mutta hauskaa se on ja kokemuksena niin mainiota arcadea, että sen takana on helppo seistä.

<newpage>

Ensimmäinen peli lässähti myös siihen, että tarjolla oli vain yksi tylsä auto ajettavaksi. Tällä kertaa tarjolla onkin sitten liuta autoja, kuten isoja rekkoja, F1-autoja ja monia muita, joilla liikenteessä törmäily on silkkaa hupia. Harmillisesti autoa ei saa valita tehtävän alussa itse, mutta suunta on silti oikea.

Pelialueita on kolme, minkä lisäksi paketissa on kourallinen bonus- ja harjoituskenttiä. Niinpä peli tuntuukin sisältönsä osalta hieman ohuelta. Alimman tarvittavan pistemäärän saaminen kentistä on liiankin helppoa ja näin pelaamalla koko pelin voi selvittää yhdellä istumalla. Tietenkin pistesaaliin lisäämistä varten kenttiin voi aina palata uudestaan, mutta kokonaisuutena peli jättää hingun nähdä - ja tottakai räjäyttää - lisää.

Toisaalta huippupisteiden saaminen onkin sitten reippaasti isomman työn takana. Parhaiden pisteiden saaminen on usein lähes painajaismaista, sillä erilaisia muuttujia on tehtävien aikana todella paljon. Nopeuden hallinta ennen törmäyskohtaa, tulosuunnan valitseminen, erilaisten bonusten kerääminen ja moni muu vaatii lähes täydellistä suoritusta onnistuakseen.

Muutama ärsyttävä bugi on jäänyt koodiin myös, kuten tyhjästä ilmestyvät autot ja välittömästi epäonnistuvat törmäykset, jotka pistävät aloittamaan kentän alusta juuri kun pitäisi alkaa tapahtumaan. Kaiken kaikkiaan Three Fields Entertainment on silti tehnyt jatko-osan kanssa mainiota työtä ja korjannut ensimmäistä osaa vaivanneet suurimmat puutteet. Ympäristöt ovat isompia ja parempia, ajoneuvoja on hauska ajaa ja ennen kaikkea peli on nyt askeleen lähempänä sitä Burnoutin Crash -osuutta, mitä peli yrittääkin olla.