Dance Evolution

{Dance Evolution} on monellakin tapaa hyvin japanilainen kokemus. Jo kannessa keikkuu epäilyttävän anime-henkinen neitokainen, ja naishahmojen vaatetus vain kutistuu, kun tanssin perusteet potkaistaan käyntiin opastustilassa. Samalla taustalla pauhaa tiukkatempoinen europop, hip hop ja disco-jytke, joka on vähän sinne päin, mutta kuulostaa lopulta halvalta imitaatiolta.

Kuvasuunnittelu hädin tuskin kerää pisteitä. Valikot tuntuvat raskailta ja sekavilta, eikä valintojen tekeminen kädenliikkein ole läheskään yhtä intuitiivista kuin Minority Report -tyylisessä {Dance Central}issa. Sinne tänne on ripoteltu yksityiskohtia esimerkiksi kappaleen temposta, ja pelisuorituksia voi tarkastella yllättävän tarkoista käppyröistä. Ne eivät kuitenkaan aukottomasti istu kokonaisuuteen, jossa lähtökohtana tulisi olla hauskanpito eikä pelkkä suorittaminen. {Dance Evolution}in pelillinen fokus ei ole tanssimatolla pelattavien esi-isiensä millintarkassa steppailussa, vaan tanssiliikkeiden kokonaisvaltaisemmassa jäljittelyssä koko kehon avulla.

Ruudulle ilmestyy erilaisia rinkuloita, pallukoita ja nuolia, joihin astumalla, osoittamalla tai joita seuraamalla ansaitaan pisteitä. Pelaaja tekee liikkeensä peilikuvana päätanssijan osoittaman koreografian mukaan, mutta samaan aikaan peli leikkaa pelaajasta videokuvaa taustatanssijaksi. Idea lavashow'hun osallistumisesta on hauska, mutta käytännössä repaleinen videokuva ei sulaudu muuhun kuvitukseen.

{Dance Central}iin verrattuna {Dance Evolution}ista nousee nopeasti pari ongelmaa esiin. Pelin toiseksi suurin pettymys on se, ettei peli varsinaisesti seuraa pelaajan liikkeitä, vaan tarkoituksena on lähinnä osua ruudulla näkyviin merkkeihin ja välillä ottaa pelin osoittamia asentoja. Pelimekaniikka muistuttaakin joitakin Wiin tanssipelejä. Se ei ole huono, mutta lähin kilpailija on edellä. Vaikka liikkeentunnistus toimii moitteetta, peliä on helppo huijata, koska tanssissa ei ole pakko olla yhtä intensiivisesti mukana kuin {Dance Central}issa, joka on tarkkana jopa lantionliikkeistä.

Toisaalta {Dance Evolution} ei myöskään anna kovin hyviä mahdollisuuksia kappaleiden tanssiliikkeiden opetteluun ennen lavalle hyppäämistä. Yksi {Dance Central}in parhaista puolista on se, että se antaa harjoitella jokaisen esitykseen kuuluvan liikkeen tarvittaessa vaikka hidastuksen kanssa etukäteen, mikä paitsi helpottaa kappaleiden läpäisyä, myös tekee pelaajasta oikeasti paremman tanssijan. {Dance Evolution}issa joutuu helposti vaikeammilla tasoilla toteamaan tahdin liian tiukaksi, mikä johtaa esityksen epäonnistumiseen ja pakottaa aloittamaan kappaleen alusta.

Se, mikä pelin latistaa, on kuitenkin biisivalikoima. Määrällisesti 30 kappaletta on kohtuullinen, mutta sisällöllisesti paletti jättää kylmäksi. En rehellisesti sanottuna tunne yhtäkään pelin kappaletta tai artistia. Kuulostavatko Naoki, Raven-G, Niko ja Carlos Coco Garcia tutuilta? Useat biiseistä ovat ilmeisesti Konamin itse säveltämiä popituksia, mutta yli puolet kappaleista kuulostaa samalta, eikä biisivalikoimassa ole tunnistettavia hittejä tai tarttuvia uutuuksia, jotka tempaisivat mukaansa. Se on ikävä puute pelissä, joka rakentuu musiikin ympärille.

Yksinpelin ohella {Dance Evolution} tukee kahden pelaajan moninpeliä samalla koneella ja neljän pelaajan nettipeliä. Kaksinpeli vaatii paljon tilaa, mutta jos ei muuta, ainakin kaverin liikkeiden pälyily ruudulta on hauskaa. Pelin pitkäikäisyys jää kuitenkin kyseenalaiseksi, ellei välttämättä halua kuunnella Konamin eurobeatiä Ladyn Gagan tai Rihannan kaltaisten tähtien sijaan. Paremmalla kappalevalikoimalla {Dance Evolution} olisi voinut nousta vähintään kohtuulliseksi esitykseksi. Pelillisesti se ei ole rikki - se vain ei tarjoa lupaamaansa tanssin evoluutiota.