Cobra

Sylvester Stallone oli 80-luvun puolivälissä varhaisen uransa huikeilla huipuilla. Rambo II oli juuri tehnyt hänestä punaisten osavaltioiden sankarin Reaganin jenkkilässä, ja avioliitto Brigitte Nielsenin kanssa oli vielä raiteillaan. Syltty oli myös toiminut innokkaasti käsikirjoittajana omissa elokuvissaan, eikä näiden epätasainen menestys ollut vielä vakuuttanut häntä laskemaan kynää käsistään.

Cobra syntyi Paula Goslingin novellin pohjalta, jonka Stallone ruhjoi vastaamaan omia tarkoituksiaan. Tarina salamurhaajan metsästämästä todistajasta muuttui käsittämättömäksi sotkuksi sarjamurhaajien salaseurasta, johon kuuluu kuolaavien sekopäiden lisäksi näennäisesti normaaleja ihmisiä yhteiskunnan eri portaista ilman selkeää motiivia.

Luonnollisesti Sylvesteri otti elokuvan nimiroolin itselleen ja kävi hommiin Rambo II:n ohjaajan, sekä kalkkunatuottajapari Golan-Globuksen kanssa. Lopputulos oli oikeistolainen masturbaatiofantasia joka jättää katsojalle tarpeen mennä suihkuun pitkäksi, pitkäksi aikaa.

Marion "Cobra" Cobretti on puhtaasti oman käden oikeutta soveltava sosiopaatti, joka on jostain syystä LAPD:n palkkalistoilla. Hänet tunnetaan siitä että hän ampuu ensin, vittuilee sitten hieman, ja ampuu vähän lisää. Kun salamurhaajakultti lähtee seksikkään sivullisen (Brigitte Nielsen, kuinkas muuten) perään, Cobra omaksuu suojelijan roolin, varmaankin siksi että se sallii hänen ampua paljon, paljon ihmisiä.

Toiminta itsessään ei ole kauhean huonoa, jos ei välitä siitä, että useat kohtauksista on ahdettu niin täyteen tuotemainontaa kuin elokuvan kesto vain sallii. Takaa-ajoissakin on hyvää meininkiä, mutta paljon muuta positiivista elokuvasta ei voikaan sanoa.

Tauot toiminnasta käytetään kömpelöön romantiikkaan, sekä Stallonen kirjoittamiin pitkällisiin mäkätyksiin siitä kuinka 80-lukulaisen jenkkilän oikeusjärjestelmä oikein paapoo rikollisia, ja päästää niitä nopeammin takaisin kaduille kuin mitä poliisit ehtivät pidättää, jonka takia ne onkin sitten parempi ampua. Myös etnisiä vähemmistöjä ehditään ohimennen laittaa ruotuun, väkivaltaa ja uhkailua käyttämällä totta kai.

Cobra on kaikkea sitä mikä 80-luvussa oli pielessä. Elokuvan hyvät puolet tiivistyvät pariin bensaräjähdyksiä pursuavaan toimintapläjäykseen, ja lopun olisi voinut jättää suosiolla vaikka leikkaushuoneen lattialle. Kokemus taisi olla liikuttava myös neiti Nielsenille, joka erosi Stallonesta heti seuraavana vuonna.