Charro!

Elvis Presley tunnetaan varsinkin laulajana, mutta teki hän myös läjän elokuvia. 1960-luvun loppuun mennessä yleisö osasi jo odottaa tiettyjä maneereja, mikäli mies leffassa esiintyi. Käytännössä tämä tarkoitti laulamista, tanssia, sileän poikamaisia poskia ja paljon kauniita naisia. Charro! on siksi kummajainen Elviksen elokuvaksi, ettei se sisällä ainuttakaan "elvisleffan" tunnusmerkkiä. Länkkärinä se on vakaalla otteella kerrottu tarina, joka olisi kaivannut enemmän kuin yhden vahvan hahmon henkilökatraaseensa.

Jess Wade (Elvis Presley) saapuu ratsastaen halki preerian kuin Clint Eastwood Kourallisessa dollareita. Wade on kuitenkin matkalla kotiin. Reissuun tulee mutka, kun menneisyyteen kuuluvat rikoskumppanit ottavat hänet kiinni. Retkue on varastanut kultaisen kanuunan, ja etsintäkuulutusta varten tunnistettiin (virheellisesti) ainoastaan Wade. Tämän vuoksi joukon johtaja Vince Hackett (Victor French) päättää tehdä syntipukin kaidalle tielle siirtyneestä Wadesta. Siinä sivussa on hyvä kerätä rajusti tuohta paikallisesta kaupungista: toimiva kanuuna on varsin tehokas pelote. Karismaattinen Jess Wade onnistuu ajan kanssa puhumaan koko kaupungin puolelleen ja organisoi ihmiset vastarintaan pahoja rosvoja vastaan.

Elvis on hakenut vahvasti mallia Sergio Leonen dollaritrilogiasta. Siinä nimettömän päähahmon vahvuus oli se, ettei hän puhunut paljoa. Miehen pelkkä olemus yhdistettynä vakuuttavaan kameratyöskentelyyn riittivät karismaattiseen lopputulokseen. Charro!:n tekijätiimi ei tunnu aivan sisäistäneen tätä, koska nyt kaikki tuntuvat levittävän punaisen maton Elvikselle ja jäävät kuuntelemaan hänen repliikkejään. Pisteenä iin päällä sen enempää muut näyttelijät kuin kuvauskaan ei tue pyrkimyksiä olla hiljainen "the man with no name". Parta tekee toki Elviksestä aiempaa karheamman näköisen, mutta samalla se pyöristää hänen piirteitään luoden nallemaisen yleisvaikutelman. Pelkällä olemuksellaan vakuuttavan lännenmiehen pitäisi olla mahdollisimman kulmikas.

Jess Wade myös puhuu aivan liikaa. Hahmon vuorosanat olisi pitänyt minimoida spartalaiseen tyyliin, mutta ilmeisesti miltei puhumaton Elvis olisi ollut yleisölle liikaa. Harmillisinta on kuitenkin vahvan pahiksen eli antagonistin puuttuminen. Johtajahahmo Vince jää liian yksiulotteiseksi: mies on lähinnä suulas rosvo, jolla sattuu olemaan kourallinen miehiä ja toimiva kanuuna. Hahmo olisi kaivannut rutkasti lisää kylmäverisyyttä ja häikäilemättömyyttä, mutta ilmeisesti käsikirjoitus ei antanut sellaiseen mahdollisuutta.

Koko näyttelijäkaarti on varsin vaatimatonta, mutta toimittavatpahan statistin tehtävänsä ihan kelvollisesti. Tarkoituksena on kai antaa isolle tähdelle tilaa mahdollisimman paljon, mutta tässä tapauksessa moisesta on vain haittaa. Poikkeuksen tekee Vince Hackettin pikkuveli Billy Roy (Solomon Sturges). Jannu on todella limainen ja kovaa kundia esittävä, mutta tosipaikan tullen uikuttava ja äänekäs pelkuri. Hahmona hän on kuitenkin loistava tuoden edes hieman väriä muuten niin yksitotiseen henkilökaartiin. Ina Balinin Tracey yrittää kovasti olla Jess Waden rakastettu, mutta päätyy sivuun muiden naisten seuraan. Tällainen äijäleffa olisi pärjännyt kokonaan ilman naisia: kun miehet setvivät välejään, ovat naiset vain tiellä. Charro! onkin pitkälti Elviksen soolosuoritus, mutta ehkä se ei ollut hänen tavoitteensa.

En muista koskaan katsoneeni yhtä heikkolaatuista DVD-julkaisua. Kuva ei täytä kuin osan ruudusta, värit ovat hailakat, ääni ehtaa monoa ja naarmuinen laatu on kai seurausta jonkin alkuperäisen kelan siirtämisestä sellaisenaan digitaaliseen muotoon. Alkuvalikoista ja lisämateriaaleista on turha haaveilla. Ilmeisesti asianmukaisesti remasteroituja versioita on elokuvasta olemassa, mutta kohdalleni osunut versio ei ole sellainen.

Charro! on tarinaltaan perinteinen länkkäri, jossa Elvis on selvästi halunnut näytellä eikä pelkästään esiintyä ja laulaa. Tekijätiimi ei vain näytä tätä täysin ymmärtäneen. DVD-julkaisu on ala-arvoinen, mutta en anna sen häiritä. Arvosanassani on kahden pisteen verran italolänkkäreiden ja Elviksen lisää.